Kyllä lähtee!

Tänä aamuna se sitten jysähti vatsanpohjaan: ymmärrys, että seuraavat kolme viikkoa ollaan muiden vieraanvaraisuuden ja oman tilanteentajun varassa. Tunne ei ole helppo ja on epäilemättä yksi pääsyy siihen, miksi kaikkia reissaaminen ei innosta. Tuntuu epämukavalta heittäytyä tutun turvaverkon ulkopuolelle. Ja vaikka itsekin olen jokusen reissun tehnyt, kokemus korkeintaan pehmentää jännitystä, ei poista sitä kokonaan.

Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.

Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.

Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!

- Iikka