Näin se on, ihme ja kumma, mutta näin se todellakin on.
Lähes kolme kuukautta kestänyt raakaleikkausprosessi on viimein saatu valmiiksi työllä ja tuskalla. Ihmeellisen hankalaksi touhu oli heittäytyä - tiedä sitten mistä johtuu (syksystä, rimakauhusta, laiskuudesta, prokrastinaatiosta, ajoittaisesta puutumuksesta), mutta voi tätä fiilistä, kun homma alkaa pik'hiljaa päätyä pakettiin ja nähtäville.
Marssijärjestys helmikuun suhteen menee siten, että nyt hiotaan raakaleikkauksesta dimangi, plantataan graafikoiden piirtelyt söyhyn, annetaan Ottomaanin säätää äänet ja säveltää musat, mainostellaan vähän ympäriinsä ja pidetään kuun lopulla enskari. Eiks je? Minustakin tämä on varsin hyvä suunnitelma. Sen jälkeen sitten aletaan härkkiä tuotantoyhtiöitä ja sponsseja, mutta first things first ja itse pätkä valmiiksi. Noin nelisenkymmentä minuuttia demolle tuli mittaa, joten tunnin ohjelmapaikkaa lähdetään hakemaan - eikä RailAway vähempää ansaitsekaan bulkkiviihteen ja formaattipaskan täyttämässä televisioeetterissä.
Muina hyvinä uutisina mainittakoon että Iikka on alkanut lenkkeillä, Keijo on ostanut Singstariin uusia balladeja ja Matias on kuvannut poroja. Ja ai niin, trailerilla meni tonni rikki viikonloppuna - kiitos, kiitos, kiitos. Jatkakaa lähetystyötä!
Julkaistiinpa tässä yhteydessä yksi ennennäkemätön stilli itse demosta - liittymällä
Facebook-faniksi näet niitä enemmältikin. Ja pysyt kartalla muutoinkin paremmin.
Ulkona ja pään sisällä paistaa taas aurinko. Mahtava meininki, ei voi muuta sanoa!
- Iikka
