"Sillä, miltä aamulla tuntui, ei ole paskankaan väliä. Ennemmin voimakkaita tunnetilojen heilahteluita ja fiilisten ääripäitä kuin samaa harmaata jurnutusta päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen."
Ote Latvian matkapäiväkirjasta parin vuoden takaa tiivistää erinomaisesti RailAwayn vuoden 2010. Alkuvuodesta homma oli roiskahtanut totaalisesti reisille: kakkosdemon kuvaukset päättyivät karanteeniin ja ryhmän sisällä välit olivat totaalisen tulehtuneet, eskaloituen lopulta porukan hajoamiseen Terhin lähdettyä. Fiilikset olivat synkät, ohjelma umpikujassa. Tätä demoa ei voisi myydä ja uuteen ryhtyminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Erityisesti tämä harmitti siksi, että saimme hyvää palautetta ja kehuja sekä yleisöltä että ammattilaisilta - homma tuntui jääneen epäreilulla tavalla kesken.
Jossakin vaiheessa sisuuntuminen iski kehiin: perkele, tämähän ei muuten ollut vielä tässä. Sekä minä että Matias tiesimme, että viimeisintä iskua ei ollut annettu. Pystyisimme paljon parempaan ja mielessä takoi ajatus, että jos tätä nyt ei tehdä loppuun, homma jää kaihertamaan loppuiäksi. Heitimme Romania-demon nettiin ja 2000 katselukertaa myöhemmin ongimme palautteesta esille ne oleelliset ohranjyvät. Tarvittiin hyvää meininkiä, auringonpaistetta, riemukasta reilaamista, ei hajoilua ja valittamista ja väkinäistä seikkailunhakua.
Koska lähtisimme demontekoreissulle viimeistä kertaa, enää ei tarvinnut puristaa mailaa. Meillä oli kokemusta ja rohkeutta lähteä ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta. "TV-journalismia kuvataan autofocus-kameroilla" - ja paskan perseet kuvataan, me tehdään tämä homma ensimmäisinä Canonin femmadeellä. "Te tarvitsette naisjuontajan, jotta erotutte massasta" - ehkä, mutta tärkeämpää on löytää hyvä tyyppi, joka ei pelkää kameraa ja jonka kanssa on mukava reissata: tervetuloa kelkkaan, Keijo! "TV-sarjaan vaaditaan tarkka käsikirjoitus, jonka mukaan mennään" - tai sitten ei, vedetään kyllä punainen lanka muttei roikuta siinä orjallisesti.
Hoksaus tehdä asiat "mium maum mukkaa", suuntaaminen kokonaan tuntemattomaan maahan ja rohkeus painaa tilanteisiin ennennäkemättömällä draivilla tekivät Bulgarian kuvausmatkasta parhaan RailAway-keikan niin laadullisesti kuin elämyksellisesti. Vastaan tuli käsittämättömiä näkyjä, mahtavia makuja, oksettavia hajuja ja kertakaikkisen loistavia tyyppejä. Enää emme eristäytyneet hotelleihin ja sitoneet itseämme käsikirjoitukseen - olimme aidosti matkalla, eläen tilanteet sellaisina kun ne tulivat vastaan. Pasilaa lainatakseni, täytyy uskaltaa uskaltaa - siihen tiivistyy koko matkailun elämyksellisyys: oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumiseen.
Bulgarian reissu kilpailee kiivasti parhaasta reissukokemuksestani Aasian keikkojen kanssa. Kertaakaan en ole kokenut olevani noin syvällä paikallisessa kulttuurissa - ja siitähän RailAwayssa on kyse: Thaimaan rannalla makaava rastapää on paljon lähempänä turvallista kotiaan kuin vuoristokylässä bulgaarimuurarin kanssa pontikkaa ryyppäävä reilaaja.
Vaan vielä on duunia jäljellä. Demo tehdään valmiiksi ja sen jälkeen laitetaan kaikki peliin, jotta homma saadaan tv-ruuduille. Se ei onnistu ilman tukijoukkojamme: kerta kerran jälkeen sydän lämpenee, kun joku on kiinnostunut tekemisistämme, Facebook-tykkää ekstraklipistä tai jakaa traileria eteenpäin verkossa. RA3-traileri on parissa viikossa kerännyt melkein yhtä paljon katselukertoja kuin edellisen demon teaser vuodessa - se kertoo paitsi siitä, että olemme oikeilla jäljillä, myös siitä, että tukijoukkomme on tehnyt aktiivista lähetystyötä. Siitä ja kaikesta muusta suuri ja vilpitön kiitos.
Näissä herkissä ja loistavissa fiiliksissä on hyvä taputella umpeen vuosi 2010 ja siirtyä viimeisiin rentotumismomentteihin ennen seuraavaa duuniputkea. Reissatkaa, haaveilkaa, nauttikaa ja arvostakaa elämää myös seuraavana vuonna - niin teemme mekin!
- Iikka
tiistai 28. joulukuuta 2010
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
RailAway 3 Bulgaria -traileri julkaistu!
Hiiohoi!
Pitkän hiljaiselon jälkeen on mukava palata kulmille mukanaan kunnon tuliaiset. Syksyn pakertamisen jälkeen olemme viimein saaneet valmiiksi kolmosdemon trailerin, olkaatten hyvä:
Antakaa palautetta ja kertokaa fiiliksistänne, meillä ne ovat erinomaisen hyvät!
- Iikka
lauantai 2. lokakuuta 2010
Puolivälin yli ja loppuun asti
Zdravei!
Pahoittelut blogin hiljaisesta päivittymistahdista. Olemme tehneet 12-tuntisia työpäiviä kymmenkunta putkeen ja ylimääräistä energiaa ei juuri ole ollut edes bloginpaukuttelun vertaa (jotain tahdista kertokoon se, että tämä reissu on viiteen vuoteen ensimmäinen, jonka aikana en ole ehtinyt / jaksanut pitää matkapäiväkirjaa).
Sanotaan sen verran, että reissu on ollut hauska, rankka ja onnistunut. Lähes kaikki on mennyt hämmentävällä tavalla putkeen. Materiaalista on tullut hyvää. Fiilis on ollut korkealla. Käsittämättömiä kokemuksia on osunut kohdalle. Olemme tavanneet loistavia ihmisiä.
Tällä kertaa olemme todella olleet matkalla. Uskon, että se näkyy myös demossa.
Muuta en osaa tähän väliin sanoa. Pää on täynnä Bulgariaa ja työtä on paljon jäljellä. Lähdetään jatkamaan sitä.
Liittykää RailAwayn Youtube-kanavan tilaajiksi ja FB-faneiksi, niin pysytte kärryillä parhaiten!
- Iikka
Tähänastiset ekstraklipit yhdessä nipussa:
Higher than ever before, Mt. Vitosha, Sofia
Water on the hole!, Hostel Mostel, Sofia
Driller Dinner, Sofia
Addict in Poland, Warsaw
Meth Mold Motel, Sunny Beach
Morning Horsing, Sunny Beach
Jolly Man and Jelly Fish, Sinemorets
Guys from National Geographic, Sinemorets
tiistai 21. syyskuuta 2010
Tiistaiterveiset Sofiasta
Morientes!
Tunnustetaan heti kärkeen yksi asia: olen todella, todella väsynyt. Jostain käsittämättömästä syystä kosminen nopanheittäjä on päättänyt, että Iikka-poika lusii rapulaa 2-4 päivää. Tähän yhtälöön kun lisätään tanakasti kuorsaavat reissukaverit ja alitajuinen tunne siitä, että tehtävää on vielä paljon jäljellä, uni muuttuu tunnin mittaisiksi pätkiksi - vähän kuin armeijan ensimmäisinä öinä.
Univajetta ja pientä alkukankeutta (karvoja linssissä, kämmäilyä mikkien kanssa, väsyneenä spiikkailua - sitä tavallista starttinihkeyttä) lukuunottamatta mitään valittamista ei ole. Sofia tuntuu välittömästi tutulta ja silti samaan aikaan yllättävän eksoottiselta - pelkästään kyrillisten aakkosten käyttö lisää reissufiilistä kummasti (ja ämpyilyä kadunkulmissa).
Kiitos kaiken mainiosta sujuvuudesta kuuluu fikserillemme Tsetsulle, joka on pitänyt meistä huolta lähes liikuttavuuteen asti. En koskaan lakkaa yllättymästä siitä, kuinka käsittämättömän hienoa jengiä tämä planeetta on täynnä. Meidän piti eilen pelkästään lounastaa porukassa ja tuumailla tulevaa vuorikeikkaa, mutta joviaali bulgaariystävämme päätti heittää meidät Mt. Vitoshalle tiirailemaan Sofiaa yläilmoista. Jostain syystä päädyimme kiipeämään 2000 metrin korkeuteen t-paidat päällä ja lenkkitossut jalassa, mutta keikka oli ehdottomasti sen väärti.
Tänä aamuna aloitettiin ensimmäisellä suunnitellulla kuvauksella, joka meni kerrassaan erinomaisesti (tekniikkasähellystä lukuunottamatta). Näillä eväillä kun kolme viikkoa painetaan menemään niin hyvä tulloo!
Tiiratkaapa vuorifiiliksiä tästä klipistä, me lähdemme nauttimaan bulgarialaisen keittiön loistoantimista!
- Iikka
PS. Mainittakoon vielä sellainen juttu, että ekstraklippien perusteella ei kannata tehdä olettamuksia tulevan demon laadusta tai sisällöstä - ne ovat pelkästään matkapäiväkirjanomaisia vilautuksia niille, jotka haluavat seurata reissumme etenemistä.
Tunnustetaan heti kärkeen yksi asia: olen todella, todella väsynyt. Jostain käsittämättömästä syystä kosminen nopanheittäjä on päättänyt, että Iikka-poika lusii rapulaa 2-4 päivää. Tähän yhtälöön kun lisätään tanakasti kuorsaavat reissukaverit ja alitajuinen tunne siitä, että tehtävää on vielä paljon jäljellä, uni muuttuu tunnin mittaisiksi pätkiksi - vähän kuin armeijan ensimmäisinä öinä.
Univajetta ja pientä alkukankeutta (karvoja linssissä, kämmäilyä mikkien kanssa, väsyneenä spiikkailua - sitä tavallista starttinihkeyttä) lukuunottamatta mitään valittamista ei ole. Sofia tuntuu välittömästi tutulta ja silti samaan aikaan yllättävän eksoottiselta - pelkästään kyrillisten aakkosten käyttö lisää reissufiilistä kummasti (ja ämpyilyä kadunkulmissa).
Kiitos kaiken mainiosta sujuvuudesta kuuluu fikserillemme Tsetsulle, joka on pitänyt meistä huolta lähes liikuttavuuteen asti. En koskaan lakkaa yllättymästä siitä, kuinka käsittämättömän hienoa jengiä tämä planeetta on täynnä. Meidän piti eilen pelkästään lounastaa porukassa ja tuumailla tulevaa vuorikeikkaa, mutta joviaali bulgaariystävämme päätti heittää meidät Mt. Vitoshalle tiirailemaan Sofiaa yläilmoista. Jostain syystä päädyimme kiipeämään 2000 metrin korkeuteen t-paidat päällä ja lenkkitossut jalassa, mutta keikka oli ehdottomasti sen väärti.
Tänä aamuna aloitettiin ensimmäisellä suunnitellulla kuvauksella, joka meni kerrassaan erinomaisesti (tekniikkasähellystä lukuunottamatta). Näillä eväillä kun kolme viikkoa painetaan menemään niin hyvä tulloo!
Tiiratkaapa vuorifiiliksiä tästä klipistä, me lähdemme nauttimaan bulgarialaisen keittiön loistoantimista!
- Iikka
PS. Mainittakoon vielä sellainen juttu, että ekstraklippien perusteella ei kannata tehdä olettamuksia tulevan demon laadusta tai sisällöstä - ne ovat pelkästään matkapäiväkirjanomaisia vilautuksia niille, jotka haluavat seurata reissumme etenemistä.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Olemme perillä, videota nähtävillä!
Heippa!
Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.
Terveisiä kaikille!
Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.
PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.
Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.
Terveisiä kaikille!
Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.
PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kyllä lähtee!
Tänä aamuna se sitten jysähti vatsanpohjaan: ymmärrys, että seuraavat kolme viikkoa ollaan muiden vieraanvaraisuuden ja oman tilanteentajun varassa. Tunne ei ole helppo ja on epäilemättä yksi pääsyy siihen, miksi kaikkia reissaaminen ei innosta. Tuntuu epämukavalta heittäytyä tutun turvaverkon ulkopuolelle. Ja vaikka itsekin olen jokusen reissun tehnyt, kokemus korkeintaan pehmentää jännitystä, ei poista sitä kokonaan.
Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.
Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.
Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!
- Iikka
Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.
Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.
Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!
- Iikka
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
H-hetki lähestyy!
Hiiotihoi, hiiotihoi!
Alaskanhirven kokoiset pahoittelut siitä, että blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen 1,5 kuukautta. Me emme ole: esituotannon syövereissä taistellut sankarikolmikko on viimein päässyt Tuomiovuoren huipulle ja heittänyt sormuksen muotoon ekstraktoituneen esituotantokimpaleen laavamereen. Fiilis on suhteellisen muikea eikä vähiten siksi, että tällä kertaa käsikirjoitukseen, kontaktien hankkimiseen ja muuhun esisäätöön on ollut aikaa harvinaislaatuisen vähän (tehokasta työaikaa kolme viikkoa). Jossain kokemus alkaa varmasti näkyä, sillä asiat ovat loksahdelleet paikoilleen hämmästyttävän helposti ja stressikin on valvottanut vain aamuneljään, ei aamukahdeksaan.
Sunnuntaina metallihirviö sujahtaa ilmatilaan Oulunsalon kentältä ja tuo meidät takaisin kolmen viikon päästä maanantaina. Aika lentojen välillä kulutetaan Bulgarian maaperällä - kiintopisteinämme on kolme toisistaan selkeästi poikkeavaa aluetta, joissa kussakin kulutetaan noin viikon mittainen aika. Jossain vaiheessa pää viistää pilviä, joskus jalka hapuilee kiinteää valkoista santaa. Tulemme näkemään ihmiselon kurjuutta, kuulemaan paikallisen mahvian toimintatavoista, kalastelemaan solisevan vuoristopuron varrella ja pomppimaan akillesjänteemme tohjoksi undergroundbileissä - ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Kolmikkomme moraali on huipputikissä ja koko esituotantoa on sävyttänyt sen hektisyydestä huolimatta optimismi, rento meininki ja hyvä fiilis. Tällä kertaa jätämme pingottamisen vähemmälle ja keskitymme hyväntuuliseen seikkailureissaamiseen. Käsikirjoituksessa on poikkeuksellisen paljon aukkoja, koska haluamme kyetä sopeutumaan nopeasti äkillisiin tilanteisiin ja hyödyntämään kaikkea näkemäämme Suomessa tapahtuvan repliikkien puhkitreenaamisen sijaan (okei, emme me sitä ole koskaan tehneet, mutta tämä onkin kärjistys).
Joten, tästä eteenpäin blogimme päivittyy merkittävästi tiheämpään. Tällä viikolla fiilistellään reissun ennakkotunnelmissa ja ensi viikosta alkaen kerrotaan tasaisin väliajoin kuulumisia matkan varrelta. Kohti joulua mentäessä hemmottelemme teitä tuoreella kuva- ja videomateriaalilla. Joulukuussa demo on valmis ja tulee myös teidän nähtävillenne tutulle lepakkokanavalle (ei, se ei ole SubTV L-koodin esittämisestä huolimatta).
Enpä osaa muuta loppukaneetiksi todeta kuin että harvoin näin hirvittävän säädön keskellä on ollut näin toiveikas ja luottavainen tunne. RailAwayn viimeinen demomatka ei voisi startata paremmissa tunnelmissa.
Nyt lähdemme Keijon kanssa kaupungille hoitamaan viimeisiä ostoksia. Listalta löytyy mm. teltta, ulkoinen kovalevy ja kolme salmiakkikossupulloa. Jos kovo menee kesken kaiken rikki, istumme porukassa alasti teltassa ja juomme kossua tuijottaen tiukasti toisiamme silmiin.
- Iikka
Alaskanhirven kokoiset pahoittelut siitä, että blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen 1,5 kuukautta. Me emme ole: esituotannon syövereissä taistellut sankarikolmikko on viimein päässyt Tuomiovuoren huipulle ja heittänyt sormuksen muotoon ekstraktoituneen esituotantokimpaleen laavamereen. Fiilis on suhteellisen muikea eikä vähiten siksi, että tällä kertaa käsikirjoitukseen, kontaktien hankkimiseen ja muuhun esisäätöön on ollut aikaa harvinaislaatuisen vähän (tehokasta työaikaa kolme viikkoa). Jossain kokemus alkaa varmasti näkyä, sillä asiat ovat loksahdelleet paikoilleen hämmästyttävän helposti ja stressikin on valvottanut vain aamuneljään, ei aamukahdeksaan.
Sunnuntaina metallihirviö sujahtaa ilmatilaan Oulunsalon kentältä ja tuo meidät takaisin kolmen viikon päästä maanantaina. Aika lentojen välillä kulutetaan Bulgarian maaperällä - kiintopisteinämme on kolme toisistaan selkeästi poikkeavaa aluetta, joissa kussakin kulutetaan noin viikon mittainen aika. Jossain vaiheessa pää viistää pilviä, joskus jalka hapuilee kiinteää valkoista santaa. Tulemme näkemään ihmiselon kurjuutta, kuulemaan paikallisen mahvian toimintatavoista, kalastelemaan solisevan vuoristopuron varrella ja pomppimaan akillesjänteemme tohjoksi undergroundbileissä - ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Kolmikkomme moraali on huipputikissä ja koko esituotantoa on sävyttänyt sen hektisyydestä huolimatta optimismi, rento meininki ja hyvä fiilis. Tällä kertaa jätämme pingottamisen vähemmälle ja keskitymme hyväntuuliseen seikkailureissaamiseen. Käsikirjoituksessa on poikkeuksellisen paljon aukkoja, koska haluamme kyetä sopeutumaan nopeasti äkillisiin tilanteisiin ja hyödyntämään kaikkea näkemäämme Suomessa tapahtuvan repliikkien puhkitreenaamisen sijaan (okei, emme me sitä ole koskaan tehneet, mutta tämä onkin kärjistys).
Joten, tästä eteenpäin blogimme päivittyy merkittävästi tiheämpään. Tällä viikolla fiilistellään reissun ennakkotunnelmissa ja ensi viikosta alkaen kerrotaan tasaisin väliajoin kuulumisia matkan varrelta. Kohti joulua mentäessä hemmottelemme teitä tuoreella kuva- ja videomateriaalilla. Joulukuussa demo on valmis ja tulee myös teidän nähtävillenne tutulle lepakkokanavalle (ei, se ei ole SubTV L-koodin esittämisestä huolimatta).
Enpä osaa muuta loppukaneetiksi todeta kuin että harvoin näin hirvittävän säädön keskellä on ollut näin toiveikas ja luottavainen tunne. RailAwayn viimeinen demomatka ei voisi startata paremmissa tunnelmissa.
Nyt lähdemme Keijon kanssa kaupungille hoitamaan viimeisiä ostoksia. Listalta löytyy mm. teltta, ulkoinen kovalevy ja kolme salmiakkikossupulloa. Jos kovo menee kesken kaiken rikki, istumme porukassa alasti teltassa ja juomme kossua tuijottaen tiukasti toisiamme silmiin.
- Iikka
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Viisdeen villit visuaalit
Trööt, sanoo tiedottajan torvi. Tai vaihtoehtoisesti torvi tiedottaja. Asiaan!
Ensiksi muutama sananen RailAway Romaniasta. Olemme vilautelleet sitä kohderyhmille ympär' Internetin ihmemaata, ja palautetta on sadellut komeasti - kiitos kaikille viitseliäille ja kiinnostuneille! 1500 katselukertaa kerännyt kakkosdemo keräsi kiitosta napakasta ulkoasusta ja hyvästä meiningistä, mutta myös käminää negatiivisesta tunnelatauksesta, ideaköyhyydestä ja linjattomuudesta. Kaikki kommentit on puitu tekijäporukan kesken ja olemme tiristäneet niistä irti meitä hyödyttävän sisällön.
Otamme edelleen kiitollisna vastaan tuoreet tuumaukset kakkosdemosta, jota voi edelleen tiirailla täällä.
Emme ole pelkästään märehtineet menneitä, vaan suurin osa energiasta on kanavoitu RailAway 3:n suunnitteluun. Käsikirjoitusprosessi on ideointivaiheessa - allekirjoittanut on kahlannut hyllymetreittäin Bulgariaa käsittelevää kirjallisuutta ja poiminut sieltä kiinnostavimmat täkyt. Nyt skriptiä aletaan hiljalleen jalostaa ideakimpusta ohjenuoraksi, jonka varassa hapuillen kolmosdemo leivotaan läjään. Keijo puuhailee tällä hetkellä sponsorihankintojen ja muiden säätöjen kanssa - on se vain juhlaa, kun on oikea tuottaja, joka tietää miten hommat hoidetaan.
Suurin uudistus, jonka julkistus on tämän blogitekstin liikkeellepaneva voima, liittyy Matiaksen tonttiin. Koska haluamme viedä RailAwayn uusille urille kolmosdemon myötä myös visuaalisesti, päätimme hylätä jääkaapin kokoiset kameranjytkyt ja tehdä RA Bulgarian mahdollisimman kevyellä kalustolla. Laittilaitteisto ei tarkoita juoponoksennuskuvanlaatua, sillä päätoimisena kamerana hyrrää Canonin EOS 5D Mark II. Huimalla dynamiikalla ja vaihdettavalla optiikalla pelaava järkkäri tykittää kortille full HD-kuvaa 30 freimin sekuntivauhtia. RailAway on tietojemme mukaan ensimmäinen matkailuohjelma, jota kuvataan 5D:lla, joten touhussa on kutkuttavaa pioneeriproggiksen makua.
Uusi maa, uusi juontaja, uusi tuottaja, uusi ote, uusi kuvaustyyli - siinäpä haastetta uuden tekeleen työstämiseen. Fiilis alkaa kohota koko poppoolla, eihän tässä ole enää kuin 1,5 kuukautta kuvausreissuun.
Nyt takaisin sorvin ääreen, lakaisen komeimmat lastut aikanaan myös teidän nähtävillenne!
- Iikka
Ensiksi muutama sananen RailAway Romaniasta. Olemme vilautelleet sitä kohderyhmille ympär' Internetin ihmemaata, ja palautetta on sadellut komeasti - kiitos kaikille viitseliäille ja kiinnostuneille! 1500 katselukertaa kerännyt kakkosdemo keräsi kiitosta napakasta ulkoasusta ja hyvästä meiningistä, mutta myös käminää negatiivisesta tunnelatauksesta, ideaköyhyydestä ja linjattomuudesta. Kaikki kommentit on puitu tekijäporukan kesken ja olemme tiristäneet niistä irti meitä hyödyttävän sisällön.
Otamme edelleen kiitollisna vastaan tuoreet tuumaukset kakkosdemosta, jota voi edelleen tiirailla täällä.
Emme ole pelkästään märehtineet menneitä, vaan suurin osa energiasta on kanavoitu RailAway 3:n suunnitteluun. Käsikirjoitusprosessi on ideointivaiheessa - allekirjoittanut on kahlannut hyllymetreittäin Bulgariaa käsittelevää kirjallisuutta ja poiminut sieltä kiinnostavimmat täkyt. Nyt skriptiä aletaan hiljalleen jalostaa ideakimpusta ohjenuoraksi, jonka varassa hapuillen kolmosdemo leivotaan läjään. Keijo puuhailee tällä hetkellä sponsorihankintojen ja muiden säätöjen kanssa - on se vain juhlaa, kun on oikea tuottaja, joka tietää miten hommat hoidetaan.
Suurin uudistus, jonka julkistus on tämän blogitekstin liikkeellepaneva voima, liittyy Matiaksen tonttiin. Koska haluamme viedä RailAwayn uusille urille kolmosdemon myötä myös visuaalisesti, päätimme hylätä jääkaapin kokoiset kameranjytkyt ja tehdä RA Bulgarian mahdollisimman kevyellä kalustolla. Laittilaitteisto ei tarkoita juoponoksennuskuvanlaatua, sillä päätoimisena kamerana hyrrää Canonin EOS 5D Mark II. Huimalla dynamiikalla ja vaihdettavalla optiikalla pelaava järkkäri tykittää kortille full HD-kuvaa 30 freimin sekuntivauhtia. RailAway on tietojemme mukaan ensimmäinen matkailuohjelma, jota kuvataan 5D:lla, joten touhussa on kutkuttavaa pioneeriproggiksen makua.
Uusi maa, uusi juontaja, uusi tuottaja, uusi ote, uusi kuvaustyyli - siinäpä haastetta uuden tekeleen työstämiseen. Fiilis alkaa kohota koko poppoolla, eihän tässä ole enää kuin 1,5 kuukautta kuvausreissuun.
Nyt takaisin sorvin ääreen, lakaisen komeimmat lastut aikanaan myös teidän nähtävillenne!
- Iikka
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Tyyntä myrskyn edellä
Hojo hojo! Emme ole kadonneet, kunhan pidimme pidemmän tuumailutauon. Sen tuloksia käyn nyt julkisesti tilittämään!
RailAway 3:n tuotanto on lähtenyt liikkeelle. Kesäkuu on kulunut ryhmittymiseen ja ideointiin ja heinäkuussa ideoidaan rutkasti lisempää sekä käsikirjoitellaan. Elokuussa hiotaan skriptimöhkäle hiilestä timantiksi ja syyskuussa ammutaan reissuun. RA3 tulee olemaan skarpein, räväkin, särmin ja vauhdikkain demo - se tehdään täysillä ja sen jälkeen demoja ei enää tehdä. Tämä on nyt tässä, all-in ja viimeinen puristus. Kolmosdemo tehdään sillä asenteella, että nyt painetaan kaikki mahdollinen irti, koska seuraavaa mahdollisuutta ei enää tule.
Tulevana kohteena toimii Bulgaria, tuo rikollisen halpojen hintojen, letkeitten rantojen, ruokkoamattoaman maaseudun ja jylhän luonnon Eldorado. Valinta oli loppujen lopuksi suhteellisen helppo: harva suomalainen tuntee Bulgariaa Sunny Beachin (hrrr) ulkopuolelta ja edullisuus yhdistettynä turismin harvakseltaan syövyttämään itäeurooppalaiseen valtioon on RailAwayn ominta tonttia.
Tiimimme muodostui viimeiseen malliinsa kesäkuun kuluessa. Heittäydyn syrjään tuottajanpallilta ja postin ottaa hoitaakseen Keijo "Pepsi" Lahtinen. Samainen mies siirtyy myös juontajaksi kameran eteen. Keken maanläheinen, hyväntuulinen letkeys tuo dynamiikkaa meikäläisen viulunkielimäisen pätemisen sekaan. Ensimmäisistä palavereista lähtien uusi porukka on tuntunut luontevalta ja meininki helvetin hyvältä - fiilikset eivät ole koskaan olleet näin korkealla!
Ja kyllä, alun perin tarkoituksenamme oli etsiä naispuolinen juontaja. Vastaus siihen, miksi sellaista ei tulevassa demossa ruudulla nähdä, on yksinkertainen: emme löytäneet ketään sopivaa. RA rakentuu voimakkaasti ruutukemian ja rennon ilmapiirin varaan ja uppo-oudon ihmisen pulttaaminen kiinni ohjelmaan tässä vaiheessa olisi palauttanut meidän Latvia-demon rämpimiseen. Jatkamme kuitenkin feministisellä linjalla ja lupaamme, että kolmosdemosta löytyy kiinnostavaa tiirattavaa myös kauniimmalle sukupuolelle.
Näin on alkanut RailAwayn toistaiseksi viimeinen matka. Teemme kaikkemme, jotta niitä tulisi vielä lisää.
- Iikka
RailAway 3:n tuotanto on lähtenyt liikkeelle. Kesäkuu on kulunut ryhmittymiseen ja ideointiin ja heinäkuussa ideoidaan rutkasti lisempää sekä käsikirjoitellaan. Elokuussa hiotaan skriptimöhkäle hiilestä timantiksi ja syyskuussa ammutaan reissuun. RA3 tulee olemaan skarpein, räväkin, särmin ja vauhdikkain demo - se tehdään täysillä ja sen jälkeen demoja ei enää tehdä. Tämä on nyt tässä, all-in ja viimeinen puristus. Kolmosdemo tehdään sillä asenteella, että nyt painetaan kaikki mahdollinen irti, koska seuraavaa mahdollisuutta ei enää tule.
Tulevana kohteena toimii Bulgaria, tuo rikollisen halpojen hintojen, letkeitten rantojen, ruokkoamattoaman maaseudun ja jylhän luonnon Eldorado. Valinta oli loppujen lopuksi suhteellisen helppo: harva suomalainen tuntee Bulgariaa Sunny Beachin (hrrr) ulkopuolelta ja edullisuus yhdistettynä turismin harvakseltaan syövyttämään itäeurooppalaiseen valtioon on RailAwayn ominta tonttia.
Tiimimme muodostui viimeiseen malliinsa kesäkuun kuluessa. Heittäydyn syrjään tuottajanpallilta ja postin ottaa hoitaakseen Keijo "Pepsi" Lahtinen. Samainen mies siirtyy myös juontajaksi kameran eteen. Keken maanläheinen, hyväntuulinen letkeys tuo dynamiikkaa meikäläisen viulunkielimäisen pätemisen sekaan. Ensimmäisistä palavereista lähtien uusi porukka on tuntunut luontevalta ja meininki helvetin hyvältä - fiilikset eivät ole koskaan olleet näin korkealla!
Ja kyllä, alun perin tarkoituksenamme oli etsiä naispuolinen juontaja. Vastaus siihen, miksi sellaista ei tulevassa demossa ruudulla nähdä, on yksinkertainen: emme löytäneet ketään sopivaa. RA rakentuu voimakkaasti ruutukemian ja rennon ilmapiirin varaan ja uppo-oudon ihmisen pulttaaminen kiinni ohjelmaan tässä vaiheessa olisi palauttanut meidän Latvia-demon rämpimiseen. Jatkamme kuitenkin feministisellä linjalla ja lupaamme, että kolmosdemosta löytyy kiinnostavaa tiirattavaa myös kauniimmalle sukupuolelle.
Näin on alkanut RailAwayn toistaiseksi viimeinen matka. Teemme kaikkemme, jotta niitä tulisi vielä lisää.
- Iikka
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Romanian kuvauspäiväkirja netissä!
Koska meillä ei ole vielä jaettavaksi uutta tietoa, katsotaan hetki menneisyyteen. Romania-demon kuvauspäiväkirjan ensimmäinen osa on luettavissa netissä!
Tsekkaa journaali täältä!
- Iikka
Tsekkaa journaali täältä!
- Iikka
torstai 20. toukokuuta 2010
Back on track!
Kuumaa kesäpäivää, ihmiset! Hiki virtaa ja tuhka tukkii turbiinit, mutta junalla pääsee aina.
Pitkä hiljaiselo RailAwayn suunnalta on viimein nipussa. Allekirjoittaneen reissu Kaakkois-Aasiaan katkesi kuukauden nysäksi matkakumppanin sairastuttua vakavaan vatsatautiin, joka ei lähtenyt tokenemaan kuin kotimaan kamaralla. Vitutus oli hirvieläimen luokkaa (semminkin kun demo kakkosen kuvausmatka torppaantui sairastapaukseen), mutta minkäpä näille tekee. Ja kun kelit kotomaassa ovat tällaiset, niin reissuttomuuden sietää kivuttomasti.
Kakkosdemo saatiin nippuun helmikuun aikana ja ensinäytöksessä oli vajaa viisikymmentä katsojaa, mikä lämmitti mieltä. Kehuja ja kannustavaa palautetta on piisannut, joten teimme enemmän asioita oikein kuin väärin. Kahdelta ammattilaistaholta saatu kehotus jatkaa työntekoa ei juuri jätä meille vaihtoehtoja. Terhin lähdöstä ja muista vaikeuksista huolimatta RailAwayn matka ei ole vielä lähelläkään loppua.
Tällä hetkellä mielemme askartelee kahden erityyppisen haasteen parissa. Ensiksi, meidän tulisi löytää ohjelmallemme toinen juontaja - ja tasa-arvon suoraselkäisinä kannattajina olemme vahvasti sitä mieltä, että kyseisen henkilön tulee olla kauniimpaa sukupuolta. Naisille ei vieläkään ole tarjolla kunnollista matkailuohjelmaa (paitsi jos haluaa lähteä sisustusmatkalle Minnan kanssa) ja tähän koukkuun RailAway ensi tilassa tarttuu. Tällä hetkellä valintaprosessissa pyörii yksi erinomainen kandidaatti, jonka kohtalo ratkeaa lähiviikkojen sisällä. Toiseksi, olemme etsimässä tuotantoyhtiötä, joka lähtisi tekemään kanssamme RailAwayta. Muutamat verkot on heitetty veteen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tiirailemme tilannetta (silmä)munat kovina.
Ja kun nämä kaksi asiaa on saatu paremmalle tolalle, keskitymme kesän RailAway kolmosen käsikirjoittamiseen ja suunnitteluun. Matkan määränpäästä on jo pieni aavistus, mutta pidettäköön se salaisuutena vielä hetken aikaa.
Kakkosdemoa emme nettilevitykseen saa, mutta tiedustelemalla yksityisviestillä Facebookissa Iikalta, voi lupa tekeleen töllöttämiseen irrota. Kesäkuun alussa julkaistaan myös RailAway kakkosen Iikan Romania-journaali ja muutakin vänkää on luvassa, joten pysykäähän valppaina!
- Iikka
Pitkä hiljaiselo RailAwayn suunnalta on viimein nipussa. Allekirjoittaneen reissu Kaakkois-Aasiaan katkesi kuukauden nysäksi matkakumppanin sairastuttua vakavaan vatsatautiin, joka ei lähtenyt tokenemaan kuin kotimaan kamaralla. Vitutus oli hirvieläimen luokkaa (semminkin kun demo kakkosen kuvausmatka torppaantui sairastapaukseen), mutta minkäpä näille tekee. Ja kun kelit kotomaassa ovat tällaiset, niin reissuttomuuden sietää kivuttomasti.
Kakkosdemo saatiin nippuun helmikuun aikana ja ensinäytöksessä oli vajaa viisikymmentä katsojaa, mikä lämmitti mieltä. Kehuja ja kannustavaa palautetta on piisannut, joten teimme enemmän asioita oikein kuin väärin. Kahdelta ammattilaistaholta saatu kehotus jatkaa työntekoa ei juuri jätä meille vaihtoehtoja. Terhin lähdöstä ja muista vaikeuksista huolimatta RailAwayn matka ei ole vielä lähelläkään loppua.
Tällä hetkellä mielemme askartelee kahden erityyppisen haasteen parissa. Ensiksi, meidän tulisi löytää ohjelmallemme toinen juontaja - ja tasa-arvon suoraselkäisinä kannattajina olemme vahvasti sitä mieltä, että kyseisen henkilön tulee olla kauniimpaa sukupuolta. Naisille ei vieläkään ole tarjolla kunnollista matkailuohjelmaa (paitsi jos haluaa lähteä sisustusmatkalle Minnan kanssa) ja tähän koukkuun RailAway ensi tilassa tarttuu. Tällä hetkellä valintaprosessissa pyörii yksi erinomainen kandidaatti, jonka kohtalo ratkeaa lähiviikkojen sisällä. Toiseksi, olemme etsimässä tuotantoyhtiötä, joka lähtisi tekemään kanssamme RailAwayta. Muutamat verkot on heitetty veteen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tiirailemme tilannetta (silmä)munat kovina.
Ja kun nämä kaksi asiaa on saatu paremmalle tolalle, keskitymme kesän RailAway kolmosen käsikirjoittamiseen ja suunnitteluun. Matkan määränpäästä on jo pieni aavistus, mutta pidettäköön se salaisuutena vielä hetken aikaa.
Kakkosdemoa emme nettilevitykseen saa, mutta tiedustelemalla yksityisviestillä Facebookissa Iikalta, voi lupa tekeleen töllöttämiseen irrota. Kesäkuun alussa julkaistaan myös RailAway kakkosen Iikan Romania-journaali ja muutakin vänkää on luvassa, joten pysykäähän valppaina!
- Iikka
maanantai 1. helmikuuta 2010
Terhi has left the building - we keep on going
EDIT2: Kyllä. Aiempi teksti oli merkittävästi pidempi.
Tekstin pointti oli kuitenkin lyhykäisyydessään tämä: Terhi on lopettanut RailAwayssa työskentelyn. Minä ja Matias jatkamme aikaisempien suunnitelmien mukaisesti. Demo 2 on lähetetty eräälle tuotantoyhtiölle arvioitavaksi. Ensi-ilta pidettäneen todennäköisesti helmikuun puolivälissä.
Kiitos kaikille tuesta, tämä ei lopu tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)