Aivan ensimmäiseksi pahoiteltakoon pitkää informaatiokatkosta - Romaniassa velloneen paniikin jälkeen ei ole meistä tässä blogissa kuulunut pihaustakaan. Syitä on monia, mutta jätettäköön ne erittelemättä ja vedottakoot pelkkään laiskuuteen!
Selvisimme siis reissusta elossa, kaikki kolme pallopäätä. Meikäläinen ja Matias viihdyimme Brasovilaisessa sairaalassa huimat neljä ja puoli päivää, kunnes maltoimme lähteä sieltä pois. Kokemus oli kyllä vertaansa vailla, ja tapauksesta kirjoittelivat niin paikallislehti Kaleva kuin mm. Iltalehtikin. (jos ei naamaansa saa iltapäivälehtien kanteen, niin eihän se silloin ole reissu eikä mikään!) H1N1-epäilyt osoittautuivat onneksemme tyhjiksi ja pääsimme ulos polilta. Lähtiessä mulla oli vielä aika kovia vatsakipuja ja luultavasti vähän kuumettakin, mutta huijattiin kuumemittaria ottamalla se pois kainalosta ja tuskanirvistelyn sijaan tyydyin vain hymyilemään hoitajille ja vakuuttelemaan hyvää terveyttäni. Ei tehnyt enää mieli jäädä sairaalaan, vaan lähinnä päästä edes ulos kuolemaan - oli tauti mikä hyvänsä!
Niinpä koulumme pyynnöstä (ja kustannuksella..) tilasimmekin pikaisesti uudet lennot takaisin Suomeen, jotta pääsisimme hyvään hoitoon. Reissun loppupuoli kaatui siis vähän turvalleen, mutta minkäs tekee - niin sankari ei allekirjoittanutkaan ole, että lähtisi puolikuntoisena leikkimään suurensuurta seikkailijaa. Näinpä matkustimme siis Bukarestin kautta takaisin Ouluun - totta kai lentoyhtiömme vielä ehti laukkummekin johonkin kadottaa tuolla välillä. Onneksi ne saapuivat seuraavana päivänä saapumisestamme kotiin.
Oulussa meikä paineli suorinta tietä yksityiselle lääkäriasemalle selvittämään heti, mikä mua vaivaa. Niinpä meikästä otettiin lähestulkoon varmaan kaikki mahdolliset testit mitä ottaa voi, ja lopulta esimerkiksi kummatkin käsitaipeeni olivat jo niin pisteltyjä, että hyvä kun kädet taipuivat mihinkään suuntaan...
Kaiken tämän jälkeen en edes tiedä mitä musta löytyi, mutta ainakin kampylobakteeriin söin lääkitystä. Kyseinen sairaus on ulkomailla käsittääkseni melko yleinen, ja sen voi saada mm. likaisesta vedestä tai huonosti kypsennetystä lihasta. Oikealla hoidolla se olisi talttunut jopa tunneissa, mutta eihän meikäläistä siellä Romaniassa tällaisten varalta hoidettu, koska uskoivat niin pyhästi siihen että kannan sikaflunssaa. No, eipä se auta enää jossitella, nähty ja koettu! Mistä lie olen saanut viruksen kehooni, se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Reilua toki on se, ettei pojilla ollut mitään oireita mistään vastaavasta :D Eli olen mennyt itse työntämään suuhuni jotain, mitä ei olisi pitänyt... great!
Nyt sitten onkin vietetty aikaa vain editoimassa kasaan saatua materiaalia ja miettimässä kuumeisesti tuleeko tästä nyt mitään vaiko eikö tule. Itseänihän on ainakin kovasti naurattanut, joten myöhemmin näkee kuinka paljon muita!
Vaikka kuvausreissu onkin ohi, pysykäähän linjoilla! Uusia matkoja on kovasti suunnitteilla, sillä esimerkiksi Iikka ja meitä kotisuomessa kovasti tsempannu graafikkomme Julia ovat lähdössä muutaman kuukauden päästä kiertämään Indoja ja muita asiaankuuluvia hoodeja. Sitä ennen itse yritän päästä käymään vaikkapa Espanjassa, ja Matiaksesta nyt ei kukaan ota selvää. Sehän saattaa ampaista vaikka kuuhun....
Kuulemisiin!
- Terhi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti