Morientes!
Tunnustetaan heti kärkeen yksi asia: olen todella, todella väsynyt. Jostain käsittämättömästä syystä kosminen nopanheittäjä on päättänyt, että Iikka-poika lusii rapulaa 2-4 päivää. Tähän yhtälöön kun lisätään tanakasti kuorsaavat reissukaverit ja alitajuinen tunne siitä, että tehtävää on vielä paljon jäljellä, uni muuttuu tunnin mittaisiksi pätkiksi - vähän kuin armeijan ensimmäisinä öinä.
Univajetta ja pientä alkukankeutta (karvoja linssissä, kämmäilyä mikkien kanssa, väsyneenä spiikkailua - sitä tavallista starttinihkeyttä) lukuunottamatta mitään valittamista ei ole. Sofia tuntuu välittömästi tutulta ja silti samaan aikaan yllättävän eksoottiselta - pelkästään kyrillisten aakkosten käyttö lisää reissufiilistä kummasti (ja ämpyilyä kadunkulmissa).
Kiitos kaiken mainiosta sujuvuudesta kuuluu fikserillemme Tsetsulle, joka on pitänyt meistä huolta lähes liikuttavuuteen asti. En koskaan lakkaa yllättymästä siitä, kuinka käsittämättömän hienoa jengiä tämä planeetta on täynnä. Meidän piti eilen pelkästään lounastaa porukassa ja tuumailla tulevaa vuorikeikkaa, mutta joviaali bulgaariystävämme päätti heittää meidät Mt. Vitoshalle tiirailemaan Sofiaa yläilmoista. Jostain syystä päädyimme kiipeämään 2000 metrin korkeuteen t-paidat päällä ja lenkkitossut jalassa, mutta keikka oli ehdottomasti sen väärti.
Tänä aamuna aloitettiin ensimmäisellä suunnitellulla kuvauksella, joka meni kerrassaan erinomaisesti (tekniikkasähellystä lukuunottamatta). Näillä eväillä kun kolme viikkoa painetaan menemään niin hyvä tulloo!
Tiiratkaapa vuorifiiliksiä tästä klipistä, me lähdemme nauttimaan bulgarialaisen keittiön loistoantimista!
- Iikka
PS. Mainittakoon vielä sellainen juttu, että ekstraklippien perusteella ei kannata tehdä olettamuksia tulevan demon laadusta tai sisällöstä - ne ovat pelkästään matkapäiväkirjanomaisia vilautuksia niille, jotka haluavat seurata reissumme etenemistä.
tiistai 21. syyskuuta 2010
maanantai 20. syyskuuta 2010
Olemme perillä, videota nähtävillä!
Heippa!
Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.
Terveisiä kaikille!
Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.
PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.
Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.
Terveisiä kaikille!
Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.
PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kyllä lähtee!
Tänä aamuna se sitten jysähti vatsanpohjaan: ymmärrys, että seuraavat kolme viikkoa ollaan muiden vieraanvaraisuuden ja oman tilanteentajun varassa. Tunne ei ole helppo ja on epäilemättä yksi pääsyy siihen, miksi kaikkia reissaaminen ei innosta. Tuntuu epämukavalta heittäytyä tutun turvaverkon ulkopuolelle. Ja vaikka itsekin olen jokusen reissun tehnyt, kokemus korkeintaan pehmentää jännitystä, ei poista sitä kokonaan.
Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.
Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.
Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!
- Iikka
Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.
Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.
Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!
- Iikka
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
H-hetki lähestyy!
Hiiotihoi, hiiotihoi!
Alaskanhirven kokoiset pahoittelut siitä, että blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen 1,5 kuukautta. Me emme ole: esituotannon syövereissä taistellut sankarikolmikko on viimein päässyt Tuomiovuoren huipulle ja heittänyt sormuksen muotoon ekstraktoituneen esituotantokimpaleen laavamereen. Fiilis on suhteellisen muikea eikä vähiten siksi, että tällä kertaa käsikirjoitukseen, kontaktien hankkimiseen ja muuhun esisäätöön on ollut aikaa harvinaislaatuisen vähän (tehokasta työaikaa kolme viikkoa). Jossain kokemus alkaa varmasti näkyä, sillä asiat ovat loksahdelleet paikoilleen hämmästyttävän helposti ja stressikin on valvottanut vain aamuneljään, ei aamukahdeksaan.
Sunnuntaina metallihirviö sujahtaa ilmatilaan Oulunsalon kentältä ja tuo meidät takaisin kolmen viikon päästä maanantaina. Aika lentojen välillä kulutetaan Bulgarian maaperällä - kiintopisteinämme on kolme toisistaan selkeästi poikkeavaa aluetta, joissa kussakin kulutetaan noin viikon mittainen aika. Jossain vaiheessa pää viistää pilviä, joskus jalka hapuilee kiinteää valkoista santaa. Tulemme näkemään ihmiselon kurjuutta, kuulemaan paikallisen mahvian toimintatavoista, kalastelemaan solisevan vuoristopuron varrella ja pomppimaan akillesjänteemme tohjoksi undergroundbileissä - ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Kolmikkomme moraali on huipputikissä ja koko esituotantoa on sävyttänyt sen hektisyydestä huolimatta optimismi, rento meininki ja hyvä fiilis. Tällä kertaa jätämme pingottamisen vähemmälle ja keskitymme hyväntuuliseen seikkailureissaamiseen. Käsikirjoituksessa on poikkeuksellisen paljon aukkoja, koska haluamme kyetä sopeutumaan nopeasti äkillisiin tilanteisiin ja hyödyntämään kaikkea näkemäämme Suomessa tapahtuvan repliikkien puhkitreenaamisen sijaan (okei, emme me sitä ole koskaan tehneet, mutta tämä onkin kärjistys).
Joten, tästä eteenpäin blogimme päivittyy merkittävästi tiheämpään. Tällä viikolla fiilistellään reissun ennakkotunnelmissa ja ensi viikosta alkaen kerrotaan tasaisin väliajoin kuulumisia matkan varrelta. Kohti joulua mentäessä hemmottelemme teitä tuoreella kuva- ja videomateriaalilla. Joulukuussa demo on valmis ja tulee myös teidän nähtävillenne tutulle lepakkokanavalle (ei, se ei ole SubTV L-koodin esittämisestä huolimatta).
Enpä osaa muuta loppukaneetiksi todeta kuin että harvoin näin hirvittävän säädön keskellä on ollut näin toiveikas ja luottavainen tunne. RailAwayn viimeinen demomatka ei voisi startata paremmissa tunnelmissa.
Nyt lähdemme Keijon kanssa kaupungille hoitamaan viimeisiä ostoksia. Listalta löytyy mm. teltta, ulkoinen kovalevy ja kolme salmiakkikossupulloa. Jos kovo menee kesken kaiken rikki, istumme porukassa alasti teltassa ja juomme kossua tuijottaen tiukasti toisiamme silmiin.
- Iikka
Alaskanhirven kokoiset pahoittelut siitä, että blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen 1,5 kuukautta. Me emme ole: esituotannon syövereissä taistellut sankarikolmikko on viimein päässyt Tuomiovuoren huipulle ja heittänyt sormuksen muotoon ekstraktoituneen esituotantokimpaleen laavamereen. Fiilis on suhteellisen muikea eikä vähiten siksi, että tällä kertaa käsikirjoitukseen, kontaktien hankkimiseen ja muuhun esisäätöön on ollut aikaa harvinaislaatuisen vähän (tehokasta työaikaa kolme viikkoa). Jossain kokemus alkaa varmasti näkyä, sillä asiat ovat loksahdelleet paikoilleen hämmästyttävän helposti ja stressikin on valvottanut vain aamuneljään, ei aamukahdeksaan.
Sunnuntaina metallihirviö sujahtaa ilmatilaan Oulunsalon kentältä ja tuo meidät takaisin kolmen viikon päästä maanantaina. Aika lentojen välillä kulutetaan Bulgarian maaperällä - kiintopisteinämme on kolme toisistaan selkeästi poikkeavaa aluetta, joissa kussakin kulutetaan noin viikon mittainen aika. Jossain vaiheessa pää viistää pilviä, joskus jalka hapuilee kiinteää valkoista santaa. Tulemme näkemään ihmiselon kurjuutta, kuulemaan paikallisen mahvian toimintatavoista, kalastelemaan solisevan vuoristopuron varrella ja pomppimaan akillesjänteemme tohjoksi undergroundbileissä - ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Kolmikkomme moraali on huipputikissä ja koko esituotantoa on sävyttänyt sen hektisyydestä huolimatta optimismi, rento meininki ja hyvä fiilis. Tällä kertaa jätämme pingottamisen vähemmälle ja keskitymme hyväntuuliseen seikkailureissaamiseen. Käsikirjoituksessa on poikkeuksellisen paljon aukkoja, koska haluamme kyetä sopeutumaan nopeasti äkillisiin tilanteisiin ja hyödyntämään kaikkea näkemäämme Suomessa tapahtuvan repliikkien puhkitreenaamisen sijaan (okei, emme me sitä ole koskaan tehneet, mutta tämä onkin kärjistys).
Joten, tästä eteenpäin blogimme päivittyy merkittävästi tiheämpään. Tällä viikolla fiilistellään reissun ennakkotunnelmissa ja ensi viikosta alkaen kerrotaan tasaisin väliajoin kuulumisia matkan varrelta. Kohti joulua mentäessä hemmottelemme teitä tuoreella kuva- ja videomateriaalilla. Joulukuussa demo on valmis ja tulee myös teidän nähtävillenne tutulle lepakkokanavalle (ei, se ei ole SubTV L-koodin esittämisestä huolimatta).
Enpä osaa muuta loppukaneetiksi todeta kuin että harvoin näin hirvittävän säädön keskellä on ollut näin toiveikas ja luottavainen tunne. RailAwayn viimeinen demomatka ei voisi startata paremmissa tunnelmissa.
Nyt lähdemme Keijon kanssa kaupungille hoitamaan viimeisiä ostoksia. Listalta löytyy mm. teltta, ulkoinen kovalevy ja kolme salmiakkikossupulloa. Jos kovo menee kesken kaiken rikki, istumme porukassa alasti teltassa ja juomme kossua tuijottaen tiukasti toisiamme silmiin.
- Iikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)