Hojo hojo! Emme ole kadonneet, kunhan pidimme pidemmän tuumailutauon. Sen tuloksia käyn nyt julkisesti tilittämään!
RailAway 3:n tuotanto on lähtenyt liikkeelle. Kesäkuu on kulunut ryhmittymiseen ja ideointiin ja heinäkuussa ideoidaan rutkasti lisempää sekä käsikirjoitellaan. Elokuussa hiotaan skriptimöhkäle hiilestä timantiksi ja syyskuussa ammutaan reissuun. RA3 tulee olemaan skarpein, räväkin, särmin ja vauhdikkain demo - se tehdään täysillä ja sen jälkeen demoja ei enää tehdä. Tämä on nyt tässä, all-in ja viimeinen puristus. Kolmosdemo tehdään sillä asenteella, että nyt painetaan kaikki mahdollinen irti, koska seuraavaa mahdollisuutta ei enää tule.
Tulevana kohteena toimii Bulgaria, tuo rikollisen halpojen hintojen, letkeitten rantojen, ruokkoamattoaman maaseudun ja jylhän luonnon Eldorado. Valinta oli loppujen lopuksi suhteellisen helppo: harva suomalainen tuntee Bulgariaa Sunny Beachin (hrrr) ulkopuolelta ja edullisuus yhdistettynä turismin harvakseltaan syövyttämään itäeurooppalaiseen valtioon on RailAwayn ominta tonttia.
Tiimimme muodostui viimeiseen malliinsa kesäkuun kuluessa. Heittäydyn syrjään tuottajanpallilta ja postin ottaa hoitaakseen Keijo "Pepsi" Lahtinen. Samainen mies siirtyy myös juontajaksi kameran eteen. Keken maanläheinen, hyväntuulinen letkeys tuo dynamiikkaa meikäläisen viulunkielimäisen pätemisen sekaan. Ensimmäisistä palavereista lähtien uusi porukka on tuntunut luontevalta ja meininki helvetin hyvältä - fiilikset eivät ole koskaan olleet näin korkealla!
Ja kyllä, alun perin tarkoituksenamme oli etsiä naispuolinen juontaja. Vastaus siihen, miksi sellaista ei tulevassa demossa ruudulla nähdä, on yksinkertainen: emme löytäneet ketään sopivaa. RA rakentuu voimakkaasti ruutukemian ja rennon ilmapiirin varaan ja uppo-oudon ihmisen pulttaaminen kiinni ohjelmaan tässä vaiheessa olisi palauttanut meidän Latvia-demon rämpimiseen. Jatkamme kuitenkin feministisellä linjalla ja lupaamme, että kolmosdemosta löytyy kiinnostavaa tiirattavaa myös kauniimmalle sukupuolelle.
Näin on alkanut RailAwayn toistaiseksi viimeinen matka. Teemme kaikkemme, jotta niitä tulisi vielä lisää.
- Iikka
tiistai 29. kesäkuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Romanian kuvauspäiväkirja netissä!
Koska meillä ei ole vielä jaettavaksi uutta tietoa, katsotaan hetki menneisyyteen. Romania-demon kuvauspäiväkirjan ensimmäinen osa on luettavissa netissä!
Tsekkaa journaali täältä!
- Iikka
Tsekkaa journaali täältä!
- Iikka
torstai 20. toukokuuta 2010
Back on track!
Kuumaa kesäpäivää, ihmiset! Hiki virtaa ja tuhka tukkii turbiinit, mutta junalla pääsee aina.
Pitkä hiljaiselo RailAwayn suunnalta on viimein nipussa. Allekirjoittaneen reissu Kaakkois-Aasiaan katkesi kuukauden nysäksi matkakumppanin sairastuttua vakavaan vatsatautiin, joka ei lähtenyt tokenemaan kuin kotimaan kamaralla. Vitutus oli hirvieläimen luokkaa (semminkin kun demo kakkosen kuvausmatka torppaantui sairastapaukseen), mutta minkäpä näille tekee. Ja kun kelit kotomaassa ovat tällaiset, niin reissuttomuuden sietää kivuttomasti.
Kakkosdemo saatiin nippuun helmikuun aikana ja ensinäytöksessä oli vajaa viisikymmentä katsojaa, mikä lämmitti mieltä. Kehuja ja kannustavaa palautetta on piisannut, joten teimme enemmän asioita oikein kuin väärin. Kahdelta ammattilaistaholta saatu kehotus jatkaa työntekoa ei juuri jätä meille vaihtoehtoja. Terhin lähdöstä ja muista vaikeuksista huolimatta RailAwayn matka ei ole vielä lähelläkään loppua.
Tällä hetkellä mielemme askartelee kahden erityyppisen haasteen parissa. Ensiksi, meidän tulisi löytää ohjelmallemme toinen juontaja - ja tasa-arvon suoraselkäisinä kannattajina olemme vahvasti sitä mieltä, että kyseisen henkilön tulee olla kauniimpaa sukupuolta. Naisille ei vieläkään ole tarjolla kunnollista matkailuohjelmaa (paitsi jos haluaa lähteä sisustusmatkalle Minnan kanssa) ja tähän koukkuun RailAway ensi tilassa tarttuu. Tällä hetkellä valintaprosessissa pyörii yksi erinomainen kandidaatti, jonka kohtalo ratkeaa lähiviikkojen sisällä. Toiseksi, olemme etsimässä tuotantoyhtiötä, joka lähtisi tekemään kanssamme RailAwayta. Muutamat verkot on heitetty veteen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tiirailemme tilannetta (silmä)munat kovina.
Ja kun nämä kaksi asiaa on saatu paremmalle tolalle, keskitymme kesän RailAway kolmosen käsikirjoittamiseen ja suunnitteluun. Matkan määränpäästä on jo pieni aavistus, mutta pidettäköön se salaisuutena vielä hetken aikaa.
Kakkosdemoa emme nettilevitykseen saa, mutta tiedustelemalla yksityisviestillä Facebookissa Iikalta, voi lupa tekeleen töllöttämiseen irrota. Kesäkuun alussa julkaistaan myös RailAway kakkosen Iikan Romania-journaali ja muutakin vänkää on luvassa, joten pysykäähän valppaina!
- Iikka
Pitkä hiljaiselo RailAwayn suunnalta on viimein nipussa. Allekirjoittaneen reissu Kaakkois-Aasiaan katkesi kuukauden nysäksi matkakumppanin sairastuttua vakavaan vatsatautiin, joka ei lähtenyt tokenemaan kuin kotimaan kamaralla. Vitutus oli hirvieläimen luokkaa (semminkin kun demo kakkosen kuvausmatka torppaantui sairastapaukseen), mutta minkäpä näille tekee. Ja kun kelit kotomaassa ovat tällaiset, niin reissuttomuuden sietää kivuttomasti.
Kakkosdemo saatiin nippuun helmikuun aikana ja ensinäytöksessä oli vajaa viisikymmentä katsojaa, mikä lämmitti mieltä. Kehuja ja kannustavaa palautetta on piisannut, joten teimme enemmän asioita oikein kuin väärin. Kahdelta ammattilaistaholta saatu kehotus jatkaa työntekoa ei juuri jätä meille vaihtoehtoja. Terhin lähdöstä ja muista vaikeuksista huolimatta RailAwayn matka ei ole vielä lähelläkään loppua.
Tällä hetkellä mielemme askartelee kahden erityyppisen haasteen parissa. Ensiksi, meidän tulisi löytää ohjelmallemme toinen juontaja - ja tasa-arvon suoraselkäisinä kannattajina olemme vahvasti sitä mieltä, että kyseisen henkilön tulee olla kauniimpaa sukupuolta. Naisille ei vieläkään ole tarjolla kunnollista matkailuohjelmaa (paitsi jos haluaa lähteä sisustusmatkalle Minnan kanssa) ja tähän koukkuun RailAway ensi tilassa tarttuu. Tällä hetkellä valintaprosessissa pyörii yksi erinomainen kandidaatti, jonka kohtalo ratkeaa lähiviikkojen sisällä. Toiseksi, olemme etsimässä tuotantoyhtiötä, joka lähtisi tekemään kanssamme RailAwayta. Muutamat verkot on heitetty veteen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tiirailemme tilannetta (silmä)munat kovina.
Ja kun nämä kaksi asiaa on saatu paremmalle tolalle, keskitymme kesän RailAway kolmosen käsikirjoittamiseen ja suunnitteluun. Matkan määränpäästä on jo pieni aavistus, mutta pidettäköön se salaisuutena vielä hetken aikaa.
Kakkosdemoa emme nettilevitykseen saa, mutta tiedustelemalla yksityisviestillä Facebookissa Iikalta, voi lupa tekeleen töllöttämiseen irrota. Kesäkuun alussa julkaistaan myös RailAway kakkosen Iikan Romania-journaali ja muutakin vänkää on luvassa, joten pysykäähän valppaina!
- Iikka
maanantai 1. helmikuuta 2010
Terhi has left the building - we keep on going
EDIT2: Kyllä. Aiempi teksti oli merkittävästi pidempi.
Tekstin pointti oli kuitenkin lyhykäisyydessään tämä: Terhi on lopettanut RailAwayssa työskentelyn. Minä ja Matias jatkamme aikaisempien suunnitelmien mukaisesti. Demo 2 on lähetetty eräälle tuotantoyhtiölle arvioitavaksi. Ensi-ilta pidettäneen todennäköisesti helmikuun puolivälissä.
Kiitos kaikille tuesta, tämä ei lopu tähän.
torstai 24. joulukuuta 2009
RailAwayn Romania-demon traileri netissä!
Joulun kunniaksi julkaisemme parisen viikkoa sitten valmistuneen trailerin!
Trailerin voi katsoa tästä: http://www.youtube.com/watch?v=MU8deIKtoCE
Leppoisaa joulunseutua, villejä välipäiviä ja reissuntäyteistä vuotta 2010 toivottaa koko RailAwayn poppoo!
Trailerin voi katsoa tästä: http://www.youtube.com/watch?v=MU8deIKtoCE
Leppoisaa joulunseutua, villejä välipäiviä ja reissuntäyteistä vuotta 2010 toivottaa koko RailAwayn poppoo!
perjantai 18. joulukuuta 2009
Kiitos tästä vuodesta
Pakkanen alkaa viimein hellittää, Oulun taivaalle hiljalleen lipuva pilvimassa estää lämpöä karkaamasta ja ihmisiä lannistumasta kylmyyteen. Tänään on ensimmäinen arkipäivä kuukauteen, kun en ole taapertanut toppavarusteissa kohti Kotkantien yksikköä ja kahdeksantuntista Final Cut Pro -hetkeä. Ei, demo ei ole vielä valmis, mutta pääpiirteissään homma alkaa näyttää selvältä.
Leikkaus on muutamaa pikkuhiomista vaille valmis, minkä jälkeen Matias alkaa määrittää värejä ja korjata ääniä. Terhi jatkaa ekstrojen parissa puurtamista ja lopullisena silauksena DVD:lle värkätään myös kommenttiraita. Vaikka omakehu onkin suomalaisessa kulttuurissa rumaa ja paheksuttavaa, on silti pakko olla hiljaisen tyytyväinen: 15 tuntia materiaalia on puserrettu 30-minuuttiseksi kokonaisuudeksi, jossa onnistuimme paikkaamaan monia edellisen demon puutteita. Viikko sitten esitimme OAMK:n Showtime-tilaisuudessa 9 minuutin kohtauksen Bucegin vuoristokeikasta ja palaute oli innostunutta ja innostavaa. Siitä vilpitön kiitos.
Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja todeta, että vuosi RailAwayn parissa on vierähtänyt. Vuodenkierto on pitänyt sisällään kaksi hienoa kuvausmatkaa, lukuisia epätoivoisia vitutuksen kurimuksia, hillitöntä räkänaurua ja ennen kaikkea lujaa, määrätietoista työtä. Olemme tehneet duunia jatkuvan paineen alaisena, koska edelleenkään meillä ei ole mitään takeita siitä, mikä on ohjelmamme tilanne vuoden päästä. Niin pitkä matka on kuitenkin kuljettu, ettei vaihtoehtoja ole kuin yksi: eteenpäin.
Kiitokset kaikille meitä tukeneille, opettaneille, rahallisesti avustaneille, tsempanneille, hajoilua ymmärtäneille, tavaroita lainanneille, tunnusmusiikkia säveltäneille ja kaikille muille. Ilman teitä emme olisi päässeet Oulua kauemmaksi ja unelman toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Jokaisen yksittäisen ihmisen myötävaikutus demon valmistumiseksi on ollut korvaamaton osa kokonaisuutta.
Nyt RailAway siirtyy ansaitulle joululomalle (tai no, välipäivinä on varmaan jo pakko palata edittipöydän ääreen) ja palaa eetteriin taas vuodenvaihteen jälkeen. Leppoisat lomanseudut, hilpeät hanukat, joviaalit joulut ja uljaat uudenvuodet teille kaikille!
Leikkaus on muutamaa pikkuhiomista vaille valmis, minkä jälkeen Matias alkaa määrittää värejä ja korjata ääniä. Terhi jatkaa ekstrojen parissa puurtamista ja lopullisena silauksena DVD:lle värkätään myös kommenttiraita. Vaikka omakehu onkin suomalaisessa kulttuurissa rumaa ja paheksuttavaa, on silti pakko olla hiljaisen tyytyväinen: 15 tuntia materiaalia on puserrettu 30-minuuttiseksi kokonaisuudeksi, jossa onnistuimme paikkaamaan monia edellisen demon puutteita. Viikko sitten esitimme OAMK:n Showtime-tilaisuudessa 9 minuutin kohtauksen Bucegin vuoristokeikasta ja palaute oli innostunutta ja innostavaa. Siitä vilpitön kiitos.
Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja todeta, että vuosi RailAwayn parissa on vierähtänyt. Vuodenkierto on pitänyt sisällään kaksi hienoa kuvausmatkaa, lukuisia epätoivoisia vitutuksen kurimuksia, hillitöntä räkänaurua ja ennen kaikkea lujaa, määrätietoista työtä. Olemme tehneet duunia jatkuvan paineen alaisena, koska edelleenkään meillä ei ole mitään takeita siitä, mikä on ohjelmamme tilanne vuoden päästä. Niin pitkä matka on kuitenkin kuljettu, ettei vaihtoehtoja ole kuin yksi: eteenpäin.
Kiitokset kaikille meitä tukeneille, opettaneille, rahallisesti avustaneille, tsempanneille, hajoilua ymmärtäneille, tavaroita lainanneille, tunnusmusiikkia säveltäneille ja kaikille muille. Ilman teitä emme olisi päässeet Oulua kauemmaksi ja unelman toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Jokaisen yksittäisen ihmisen myötävaikutus demon valmistumiseksi on ollut korvaamaton osa kokonaisuutta.
Nyt RailAway siirtyy ansaitulle joululomalle (tai no, välipäivinä on varmaan jo pakko palata edittipöydän ääreen) ja palaa eetteriin taas vuodenvaihteen jälkeen. Leppoisat lomanseudut, hilpeät hanukat, joviaalit joulut ja uljaat uudenvuodet teille kaikille!
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Long time, no see!
Aivan ensimmäiseksi pahoiteltakoon pitkää informaatiokatkosta - Romaniassa velloneen paniikin jälkeen ei ole meistä tässä blogissa kuulunut pihaustakaan. Syitä on monia, mutta jätettäköön ne erittelemättä ja vedottakoot pelkkään laiskuuteen!
Selvisimme siis reissusta elossa, kaikki kolme pallopäätä. Meikäläinen ja Matias viihdyimme Brasovilaisessa sairaalassa huimat neljä ja puoli päivää, kunnes maltoimme lähteä sieltä pois. Kokemus oli kyllä vertaansa vailla, ja tapauksesta kirjoittelivat niin paikallislehti Kaleva kuin mm. Iltalehtikin. (jos ei naamaansa saa iltapäivälehtien kanteen, niin eihän se silloin ole reissu eikä mikään!) H1N1-epäilyt osoittautuivat onneksemme tyhjiksi ja pääsimme ulos polilta. Lähtiessä mulla oli vielä aika kovia vatsakipuja ja luultavasti vähän kuumettakin, mutta huijattiin kuumemittaria ottamalla se pois kainalosta ja tuskanirvistelyn sijaan tyydyin vain hymyilemään hoitajille ja vakuuttelemaan hyvää terveyttäni. Ei tehnyt enää mieli jäädä sairaalaan, vaan lähinnä päästä edes ulos kuolemaan - oli tauti mikä hyvänsä!
Niinpä koulumme pyynnöstä (ja kustannuksella..) tilasimmekin pikaisesti uudet lennot takaisin Suomeen, jotta pääsisimme hyvään hoitoon. Reissun loppupuoli kaatui siis vähän turvalleen, mutta minkäs tekee - niin sankari ei allekirjoittanutkaan ole, että lähtisi puolikuntoisena leikkimään suurensuurta seikkailijaa. Näinpä matkustimme siis Bukarestin kautta takaisin Ouluun - totta kai lentoyhtiömme vielä ehti laukkummekin johonkin kadottaa tuolla välillä. Onneksi ne saapuivat seuraavana päivänä saapumisestamme kotiin.
Oulussa meikä paineli suorinta tietä yksityiselle lääkäriasemalle selvittämään heti, mikä mua vaivaa. Niinpä meikästä otettiin lähestulkoon varmaan kaikki mahdolliset testit mitä ottaa voi, ja lopulta esimerkiksi kummatkin käsitaipeeni olivat jo niin pisteltyjä, että hyvä kun kädet taipuivat mihinkään suuntaan...
Kaiken tämän jälkeen en edes tiedä mitä musta löytyi, mutta ainakin kampylobakteeriin söin lääkitystä. Kyseinen sairaus on ulkomailla käsittääkseni melko yleinen, ja sen voi saada mm. likaisesta vedestä tai huonosti kypsennetystä lihasta. Oikealla hoidolla se olisi talttunut jopa tunneissa, mutta eihän meikäläistä siellä Romaniassa tällaisten varalta hoidettu, koska uskoivat niin pyhästi siihen että kannan sikaflunssaa. No, eipä se auta enää jossitella, nähty ja koettu! Mistä lie olen saanut viruksen kehooni, se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Reilua toki on se, ettei pojilla ollut mitään oireita mistään vastaavasta :D Eli olen mennyt itse työntämään suuhuni jotain, mitä ei olisi pitänyt... great!
Nyt sitten onkin vietetty aikaa vain editoimassa kasaan saatua materiaalia ja miettimässä kuumeisesti tuleeko tästä nyt mitään vaiko eikö tule. Itseänihän on ainakin kovasti naurattanut, joten myöhemmin näkee kuinka paljon muita!
Vaikka kuvausreissu onkin ohi, pysykäähän linjoilla! Uusia matkoja on kovasti suunnitteilla, sillä esimerkiksi Iikka ja meitä kotisuomessa kovasti tsempannu graafikkomme Julia ovat lähdössä muutaman kuukauden päästä kiertämään Indoja ja muita asiaankuuluvia hoodeja. Sitä ennen itse yritän päästä käymään vaikkapa Espanjassa, ja Matiaksesta nyt ei kukaan ota selvää. Sehän saattaa ampaista vaikka kuuhun....
Kuulemisiin!
- Terhi
Selvisimme siis reissusta elossa, kaikki kolme pallopäätä. Meikäläinen ja Matias viihdyimme Brasovilaisessa sairaalassa huimat neljä ja puoli päivää, kunnes maltoimme lähteä sieltä pois. Kokemus oli kyllä vertaansa vailla, ja tapauksesta kirjoittelivat niin paikallislehti Kaleva kuin mm. Iltalehtikin. (jos ei naamaansa saa iltapäivälehtien kanteen, niin eihän se silloin ole reissu eikä mikään!) H1N1-epäilyt osoittautuivat onneksemme tyhjiksi ja pääsimme ulos polilta. Lähtiessä mulla oli vielä aika kovia vatsakipuja ja luultavasti vähän kuumettakin, mutta huijattiin kuumemittaria ottamalla se pois kainalosta ja tuskanirvistelyn sijaan tyydyin vain hymyilemään hoitajille ja vakuuttelemaan hyvää terveyttäni. Ei tehnyt enää mieli jäädä sairaalaan, vaan lähinnä päästä edes ulos kuolemaan - oli tauti mikä hyvänsä!
Niinpä koulumme pyynnöstä (ja kustannuksella..) tilasimmekin pikaisesti uudet lennot takaisin Suomeen, jotta pääsisimme hyvään hoitoon. Reissun loppupuoli kaatui siis vähän turvalleen, mutta minkäs tekee - niin sankari ei allekirjoittanutkaan ole, että lähtisi puolikuntoisena leikkimään suurensuurta seikkailijaa. Näinpä matkustimme siis Bukarestin kautta takaisin Ouluun - totta kai lentoyhtiömme vielä ehti laukkummekin johonkin kadottaa tuolla välillä. Onneksi ne saapuivat seuraavana päivänä saapumisestamme kotiin.
Oulussa meikä paineli suorinta tietä yksityiselle lääkäriasemalle selvittämään heti, mikä mua vaivaa. Niinpä meikästä otettiin lähestulkoon varmaan kaikki mahdolliset testit mitä ottaa voi, ja lopulta esimerkiksi kummatkin käsitaipeeni olivat jo niin pisteltyjä, että hyvä kun kädet taipuivat mihinkään suuntaan...
Kaiken tämän jälkeen en edes tiedä mitä musta löytyi, mutta ainakin kampylobakteeriin söin lääkitystä. Kyseinen sairaus on ulkomailla käsittääkseni melko yleinen, ja sen voi saada mm. likaisesta vedestä tai huonosti kypsennetystä lihasta. Oikealla hoidolla se olisi talttunut jopa tunneissa, mutta eihän meikäläistä siellä Romaniassa tällaisten varalta hoidettu, koska uskoivat niin pyhästi siihen että kannan sikaflunssaa. No, eipä se auta enää jossitella, nähty ja koettu! Mistä lie olen saanut viruksen kehooni, se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Reilua toki on se, ettei pojilla ollut mitään oireita mistään vastaavasta :D Eli olen mennyt itse työntämään suuhuni jotain, mitä ei olisi pitänyt... great!
Nyt sitten onkin vietetty aikaa vain editoimassa kasaan saatua materiaalia ja miettimässä kuumeisesti tuleeko tästä nyt mitään vaiko eikö tule. Itseänihän on ainakin kovasti naurattanut, joten myöhemmin näkee kuinka paljon muita!
Vaikka kuvausreissu onkin ohi, pysykäähän linjoilla! Uusia matkoja on kovasti suunnitteilla, sillä esimerkiksi Iikka ja meitä kotisuomessa kovasti tsempannu graafikkomme Julia ovat lähdössä muutaman kuukauden päästä kiertämään Indoja ja muita asiaankuuluvia hoodeja. Sitä ennen itse yritän päästä käymään vaikkapa Espanjassa, ja Matiaksesta nyt ei kukaan ota selvää. Sehän saattaa ampaista vaikka kuuhun....
Kuulemisiin!
- Terhi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)