keskiviikko 8. joulukuuta 2010

RailAway 3 Bulgaria -traileri julkaistu!

Hiiohoi!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on mukava palata kulmille mukanaan kunnon tuliaiset. Syksyn pakertamisen jälkeen olemme viimein saaneet valmiiksi kolmosdemon trailerin, olkaatten hyvä:


Antakaa palautetta ja kertokaa fiiliksistänne, meillä ne ovat erinomaisen hyvät!

- Iikka

lauantai 2. lokakuuta 2010

Puolivälin yli ja loppuun asti

Zdravei!

Pahoittelut blogin hiljaisesta päivittymistahdista. Olemme tehneet 12-tuntisia työpäiviä kymmenkunta putkeen ja ylimääräistä energiaa ei juuri ole ollut edes bloginpaukuttelun vertaa (jotain tahdista kertokoon se, että tämä reissu on viiteen vuoteen ensimmäinen, jonka aikana en ole ehtinyt / jaksanut pitää matkapäiväkirjaa).

Sanotaan sen verran, että reissu on ollut hauska, rankka ja onnistunut. Lähes kaikki on mennyt hämmentävällä tavalla putkeen. Materiaalista on tullut hyvää. Fiilis on ollut korkealla. Käsittämättömiä kokemuksia on osunut kohdalle. Olemme tavanneet loistavia ihmisiä.

Tällä kertaa olemme todella olleet matkalla. Uskon, että se näkyy myös demossa.

Muuta en osaa tähän väliin sanoa. Pää on täynnä Bulgariaa ja työtä on paljon jäljellä. Lähdetään jatkamaan sitä.

Liittykää RailAwayn Youtube-kanavan tilaajiksi ja FB-faneiksi, niin pysytte kärryillä parhaiten!

- Iikka

Tähänastiset ekstraklipit yhdessä nipussa:

Higher than ever before, Mt. Vitosha, Sofia
Water on the hole!, Hostel Mostel, Sofia
Meth Mold Motel, Sunny Beach
Morning Horsing, Sunny Beach

tiistai 21. syyskuuta 2010

Tiistaiterveiset Sofiasta

Morientes!

Tunnustetaan heti kärkeen yksi asia: olen todella, todella väsynyt. Jostain käsittämättömästä syystä kosminen nopanheittäjä on päättänyt, että Iikka-poika lusii rapulaa 2-4 päivää. Tähän yhtälöön kun lisätään tanakasti kuorsaavat reissukaverit ja alitajuinen tunne siitä, että tehtävää on vielä paljon jäljellä, uni muuttuu tunnin mittaisiksi pätkiksi - vähän kuin armeijan ensimmäisinä öinä.

Univajetta ja pientä alkukankeutta (karvoja linssissä, kämmäilyä mikkien kanssa, väsyneenä spiikkailua - sitä tavallista starttinihkeyttä) lukuunottamatta mitään valittamista ei ole. Sofia tuntuu välittömästi tutulta ja silti samaan aikaan yllättävän eksoottiselta - pelkästään kyrillisten aakkosten käyttö lisää reissufiilistä kummasti (ja ämpyilyä kadunkulmissa).

Kiitos kaiken mainiosta sujuvuudesta kuuluu fikserillemme Tsetsulle, joka on pitänyt meistä huolta lähes liikuttavuuteen asti. En koskaan lakkaa yllättymästä siitä, kuinka käsittämättömän hienoa jengiä tämä planeetta on täynnä. Meidän piti eilen pelkästään lounastaa porukassa ja tuumailla tulevaa vuorikeikkaa, mutta joviaali bulgaariystävämme päätti heittää meidät Mt. Vitoshalle tiirailemaan Sofiaa yläilmoista. Jostain syystä päädyimme kiipeämään 2000 metrin korkeuteen t-paidat päällä ja lenkkitossut jalassa, mutta keikka oli ehdottomasti sen väärti.

Tänä aamuna aloitettiin ensimmäisellä suunnitellulla kuvauksella, joka meni kerrassaan erinomaisesti (tekniikkasähellystä lukuunottamatta). Näillä eväillä kun kolme viikkoa painetaan menemään niin hyvä tulloo!

Tiiratkaapa vuorifiiliksiä tästä klipistä, me lähdemme nauttimaan bulgarialaisen keittiön loistoantimista!

- Iikka

PS. Mainittakoon vielä sellainen juttu, että ekstraklippien perusteella ei kannata tehdä olettamuksia tulevan demon laadusta tai sisällöstä - ne ovat pelkästään matkapäiväkirjanomaisia vilautuksia niille, jotka haluavat seurata reissumme etenemistä.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Olemme perillä, videota nähtävillä!

Heippa!

Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.

Terveisiä kaikille!

Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.

PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kyllä lähtee!

Tänä aamuna se sitten jysähti vatsanpohjaan: ymmärrys, että seuraavat kolme viikkoa ollaan muiden vieraanvaraisuuden ja oman tilanteentajun varassa. Tunne ei ole helppo ja on epäilemättä yksi pääsyy siihen, miksi kaikkia reissaaminen ei innosta. Tuntuu epämukavalta heittäytyä tutun turvaverkon ulkopuolelle. Ja vaikka itsekin olen jokusen reissun tehnyt, kokemus korkeintaan pehmentää jännitystä, ei poista sitä kokonaan.

Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.

Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.

Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!

- Iikka

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

H-hetki lähestyy!

Hiiotihoi, hiiotihoi!

Alaskanhirven kokoiset pahoittelut siitä, että blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen 1,5 kuukautta. Me emme ole: esituotannon syövereissä taistellut sankarikolmikko on viimein päässyt Tuomiovuoren huipulle ja heittänyt sormuksen muotoon ekstraktoituneen esituotantokimpaleen laavamereen. Fiilis on suhteellisen muikea eikä vähiten siksi, että tällä kertaa käsikirjoitukseen, kontaktien hankkimiseen ja muuhun esisäätöön on ollut aikaa harvinaislaatuisen vähän (tehokasta työaikaa kolme viikkoa). Jossain kokemus alkaa varmasti näkyä, sillä asiat ovat loksahdelleet paikoilleen hämmästyttävän helposti ja stressikin on valvottanut vain aamuneljään, ei aamukahdeksaan.

Sunnuntaina metallihirviö sujahtaa ilmatilaan Oulunsalon kentältä ja tuo meidät takaisin kolmen viikon päästä maanantaina. Aika lentojen välillä kulutetaan Bulgarian maaperällä - kiintopisteinämme on kolme toisistaan selkeästi poikkeavaa aluetta, joissa kussakin kulutetaan noin viikon mittainen aika. Jossain vaiheessa pää viistää pilviä, joskus jalka hapuilee kiinteää valkoista santaa. Tulemme näkemään ihmiselon kurjuutta, kuulemaan paikallisen mahvian toimintatavoista, kalastelemaan solisevan vuoristopuron varrella ja pomppimaan akillesjänteemme tohjoksi undergroundbileissä - ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Kolmikkomme moraali on huipputikissä ja koko esituotantoa on sävyttänyt sen hektisyydestä huolimatta optimismi, rento meininki ja hyvä fiilis. Tällä kertaa jätämme pingottamisen vähemmälle ja keskitymme hyväntuuliseen seikkailureissaamiseen. Käsikirjoituksessa on poikkeuksellisen paljon aukkoja, koska haluamme kyetä sopeutumaan nopeasti äkillisiin tilanteisiin ja hyödyntämään kaikkea näkemäämme Suomessa tapahtuvan repliikkien puhkitreenaamisen sijaan (okei, emme me sitä ole koskaan tehneet, mutta tämä onkin kärjistys).

Joten, tästä eteenpäin blogimme päivittyy merkittävästi tiheämpään. Tällä viikolla fiilistellään reissun ennakkotunnelmissa ja ensi viikosta alkaen kerrotaan tasaisin väliajoin kuulumisia matkan varrelta. Kohti joulua mentäessä hemmottelemme teitä tuoreella kuva- ja videomateriaalilla. Joulukuussa demo on valmis ja tulee myös teidän nähtävillenne tutulle lepakkokanavalle (ei, se ei ole SubTV L-koodin esittämisestä huolimatta).

Enpä osaa muuta loppukaneetiksi todeta kuin että harvoin näin hirvittävän säädön keskellä on ollut näin toiveikas ja luottavainen tunne. RailAwayn viimeinen demomatka ei voisi startata paremmissa tunnelmissa.

Nyt lähdemme Keijon kanssa kaupungille hoitamaan viimeisiä ostoksia. Listalta löytyy mm. teltta, ulkoinen kovalevy ja kolme salmiakkikossupulloa. Jos kovo menee kesken kaiken rikki, istumme porukassa alasti teltassa ja juomme kossua tuijottaen tiukasti toisiamme silmiin.

- Iikka

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Viisdeen villit visuaalit

Trööt, sanoo tiedottajan torvi. Tai vaihtoehtoisesti torvi tiedottaja. Asiaan!

Ensiksi muutama sananen RailAway Romaniasta. Olemme vilautelleet sitä kohderyhmille ympär' Internetin ihmemaata, ja palautetta on sadellut komeasti - kiitos kaikille viitseliäille ja kiinnostuneille! 1500 katselukertaa kerännyt kakkosdemo keräsi kiitosta napakasta ulkoasusta ja hyvästä meiningistä, mutta myös käminää negatiivisesta tunnelatauksesta, ideaköyhyydestä ja linjattomuudesta. Kaikki kommentit on puitu tekijäporukan kesken ja olemme tiristäneet niistä irti meitä hyödyttävän sisällön.

Otamme edelleen kiitollisna vastaan tuoreet tuumaukset kakkosdemosta, jota voi edelleen tiirailla täällä.

Emme ole pelkästään märehtineet menneitä, vaan suurin osa energiasta on kanavoitu RailAway 3:n suunnitteluun. Käsikirjoitusprosessi on ideointivaiheessa - allekirjoittanut on kahlannut hyllymetreittäin Bulgariaa käsittelevää kirjallisuutta ja poiminut sieltä kiinnostavimmat täkyt. Nyt skriptiä aletaan hiljalleen jalostaa ideakimpusta ohjenuoraksi, jonka varassa hapuillen kolmosdemo leivotaan läjään. Keijo puuhailee tällä hetkellä sponsorihankintojen ja muiden säätöjen kanssa - on se vain juhlaa, kun on oikea tuottaja, joka tietää miten hommat hoidetaan.

Suurin uudistus, jonka julkistus on tämän blogitekstin liikkeellepaneva voima, liittyy Matiaksen tonttiin. Koska haluamme viedä RailAwayn uusille urille kolmosdemon myötä myös visuaalisesti, päätimme hylätä jääkaapin kokoiset kameranjytkyt ja tehdä RA Bulgarian mahdollisimman kevyellä kalustolla. Laittilaitteisto ei tarkoita juoponoksennuskuvanlaatua, sillä päätoimisena kamerana hyrrää Canonin EOS 5D Mark II. Huimalla dynamiikalla ja vaihdettavalla optiikalla pelaava järkkäri tykittää kortille full HD-kuvaa 30 freimin sekuntivauhtia. RailAway on tietojemme mukaan ensimmäinen matkailuohjelma, jota kuvataan 5D:lla, joten touhussa on kutkuttavaa pioneeriproggiksen makua.

Uusi maa, uusi juontaja, uusi tuottaja, uusi ote, uusi kuvaustyyli - siinäpä haastetta uuden tekeleen työstämiseen. Fiilis alkaa kohota koko poppoolla, eihän tässä ole enää kuin 1,5 kuukautta kuvausreissuun.

Nyt takaisin sorvin ääreen, lakaisen komeimmat lastut aikanaan myös teidän nähtävillenne!

- Iikka