Muutama ekstraklippi kootusti ja tuore, ennennäkemätön uusimpana, olkaatten gut:
tiistai 4. tammikuuta 2011
Ekstraklibulaa!
Hoj! Edittihuoneeseen matkalla, laukussa läppäri ja piimää vaan. Menemmä Matiaksen kanssa hommiin, Keijo myy Markka-Marketissa piimää.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Feeniksin vuosi
"Sillä, miltä aamulla tuntui, ei ole paskankaan väliä. Ennemmin voimakkaita tunnetilojen heilahteluita ja fiilisten ääripäitä kuin samaa harmaata jurnutusta päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen."
Ote Latvian matkapäiväkirjasta parin vuoden takaa tiivistää erinomaisesti RailAwayn vuoden 2010. Alkuvuodesta homma oli roiskahtanut totaalisesti reisille: kakkosdemon kuvaukset päättyivät karanteeniin ja ryhmän sisällä välit olivat totaalisen tulehtuneet, eskaloituen lopulta porukan hajoamiseen Terhin lähdettyä. Fiilikset olivat synkät, ohjelma umpikujassa. Tätä demoa ei voisi myydä ja uuteen ryhtyminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Erityisesti tämä harmitti siksi, että saimme hyvää palautetta ja kehuja sekä yleisöltä että ammattilaisilta - homma tuntui jääneen epäreilulla tavalla kesken.
Jossakin vaiheessa sisuuntuminen iski kehiin: perkele, tämähän ei muuten ollut vielä tässä. Sekä minä että Matias tiesimme, että viimeisintä iskua ei ollut annettu. Pystyisimme paljon parempaan ja mielessä takoi ajatus, että jos tätä nyt ei tehdä loppuun, homma jää kaihertamaan loppuiäksi. Heitimme Romania-demon nettiin ja 2000 katselukertaa myöhemmin ongimme palautteesta esille ne oleelliset ohranjyvät. Tarvittiin hyvää meininkiä, auringonpaistetta, riemukasta reilaamista, ei hajoilua ja valittamista ja väkinäistä seikkailunhakua.
Koska lähtisimme demontekoreissulle viimeistä kertaa, enää ei tarvinnut puristaa mailaa. Meillä oli kokemusta ja rohkeutta lähteä ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta. "TV-journalismia kuvataan autofocus-kameroilla" - ja paskan perseet kuvataan, me tehdään tämä homma ensimmäisinä Canonin femmadeellä. "Te tarvitsette naisjuontajan, jotta erotutte massasta" - ehkä, mutta tärkeämpää on löytää hyvä tyyppi, joka ei pelkää kameraa ja jonka kanssa on mukava reissata: tervetuloa kelkkaan, Keijo! "TV-sarjaan vaaditaan tarkka käsikirjoitus, jonka mukaan mennään" - tai sitten ei, vedetään kyllä punainen lanka muttei roikuta siinä orjallisesti.
Hoksaus tehdä asiat "mium maum mukkaa", suuntaaminen kokonaan tuntemattomaan maahan ja rohkeus painaa tilanteisiin ennennäkemättömällä draivilla tekivät Bulgarian kuvausmatkasta parhaan RailAway-keikan niin laadullisesti kuin elämyksellisesti. Vastaan tuli käsittämättömiä näkyjä, mahtavia makuja, oksettavia hajuja ja kertakaikkisen loistavia tyyppejä. Enää emme eristäytyneet hotelleihin ja sitoneet itseämme käsikirjoitukseen - olimme aidosti matkalla, eläen tilanteet sellaisina kun ne tulivat vastaan. Pasilaa lainatakseni, täytyy uskaltaa uskaltaa - siihen tiivistyy koko matkailun elämyksellisyys: oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumiseen.
Bulgarian reissu kilpailee kiivasti parhaasta reissukokemuksestani Aasian keikkojen kanssa. Kertaakaan en ole kokenut olevani noin syvällä paikallisessa kulttuurissa - ja siitähän RailAwayssa on kyse: Thaimaan rannalla makaava rastapää on paljon lähempänä turvallista kotiaan kuin vuoristokylässä bulgaarimuurarin kanssa pontikkaa ryyppäävä reilaaja.
Vaan vielä on duunia jäljellä. Demo tehdään valmiiksi ja sen jälkeen laitetaan kaikki peliin, jotta homma saadaan tv-ruuduille. Se ei onnistu ilman tukijoukkojamme: kerta kerran jälkeen sydän lämpenee, kun joku on kiinnostunut tekemisistämme, Facebook-tykkää ekstraklipistä tai jakaa traileria eteenpäin verkossa. RA3-traileri on parissa viikossa kerännyt melkein yhtä paljon katselukertoja kuin edellisen demon teaser vuodessa - se kertoo paitsi siitä, että olemme oikeilla jäljillä, myös siitä, että tukijoukkomme on tehnyt aktiivista lähetystyötä. Siitä ja kaikesta muusta suuri ja vilpitön kiitos.
Näissä herkissä ja loistavissa fiiliksissä on hyvä taputella umpeen vuosi 2010 ja siirtyä viimeisiin rentotumismomentteihin ennen seuraavaa duuniputkea. Reissatkaa, haaveilkaa, nauttikaa ja arvostakaa elämää myös seuraavana vuonna - niin teemme mekin!
- Iikka
Ote Latvian matkapäiväkirjasta parin vuoden takaa tiivistää erinomaisesti RailAwayn vuoden 2010. Alkuvuodesta homma oli roiskahtanut totaalisesti reisille: kakkosdemon kuvaukset päättyivät karanteeniin ja ryhmän sisällä välit olivat totaalisen tulehtuneet, eskaloituen lopulta porukan hajoamiseen Terhin lähdettyä. Fiilikset olivat synkät, ohjelma umpikujassa. Tätä demoa ei voisi myydä ja uuteen ryhtyminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Erityisesti tämä harmitti siksi, että saimme hyvää palautetta ja kehuja sekä yleisöltä että ammattilaisilta - homma tuntui jääneen epäreilulla tavalla kesken.
Jossakin vaiheessa sisuuntuminen iski kehiin: perkele, tämähän ei muuten ollut vielä tässä. Sekä minä että Matias tiesimme, että viimeisintä iskua ei ollut annettu. Pystyisimme paljon parempaan ja mielessä takoi ajatus, että jos tätä nyt ei tehdä loppuun, homma jää kaihertamaan loppuiäksi. Heitimme Romania-demon nettiin ja 2000 katselukertaa myöhemmin ongimme palautteesta esille ne oleelliset ohranjyvät. Tarvittiin hyvää meininkiä, auringonpaistetta, riemukasta reilaamista, ei hajoilua ja valittamista ja väkinäistä seikkailunhakua.
Koska lähtisimme demontekoreissulle viimeistä kertaa, enää ei tarvinnut puristaa mailaa. Meillä oli kokemusta ja rohkeutta lähteä ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta. "TV-journalismia kuvataan autofocus-kameroilla" - ja paskan perseet kuvataan, me tehdään tämä homma ensimmäisinä Canonin femmadeellä. "Te tarvitsette naisjuontajan, jotta erotutte massasta" - ehkä, mutta tärkeämpää on löytää hyvä tyyppi, joka ei pelkää kameraa ja jonka kanssa on mukava reissata: tervetuloa kelkkaan, Keijo! "TV-sarjaan vaaditaan tarkka käsikirjoitus, jonka mukaan mennään" - tai sitten ei, vedetään kyllä punainen lanka muttei roikuta siinä orjallisesti.
Hoksaus tehdä asiat "mium maum mukkaa", suuntaaminen kokonaan tuntemattomaan maahan ja rohkeus painaa tilanteisiin ennennäkemättömällä draivilla tekivät Bulgarian kuvausmatkasta parhaan RailAway-keikan niin laadullisesti kuin elämyksellisesti. Vastaan tuli käsittämättömiä näkyjä, mahtavia makuja, oksettavia hajuja ja kertakaikkisen loistavia tyyppejä. Enää emme eristäytyneet hotelleihin ja sitoneet itseämme käsikirjoitukseen - olimme aidosti matkalla, eläen tilanteet sellaisina kun ne tulivat vastaan. Pasilaa lainatakseni, täytyy uskaltaa uskaltaa - siihen tiivistyy koko matkailun elämyksellisyys: oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumiseen.
Bulgarian reissu kilpailee kiivasti parhaasta reissukokemuksestani Aasian keikkojen kanssa. Kertaakaan en ole kokenut olevani noin syvällä paikallisessa kulttuurissa - ja siitähän RailAwayssa on kyse: Thaimaan rannalla makaava rastapää on paljon lähempänä turvallista kotiaan kuin vuoristokylässä bulgaarimuurarin kanssa pontikkaa ryyppäävä reilaaja.
Vaan vielä on duunia jäljellä. Demo tehdään valmiiksi ja sen jälkeen laitetaan kaikki peliin, jotta homma saadaan tv-ruuduille. Se ei onnistu ilman tukijoukkojamme: kerta kerran jälkeen sydän lämpenee, kun joku on kiinnostunut tekemisistämme, Facebook-tykkää ekstraklipistä tai jakaa traileria eteenpäin verkossa. RA3-traileri on parissa viikossa kerännyt melkein yhtä paljon katselukertoja kuin edellisen demon teaser vuodessa - se kertoo paitsi siitä, että olemme oikeilla jäljillä, myös siitä, että tukijoukkomme on tehnyt aktiivista lähetystyötä. Siitä ja kaikesta muusta suuri ja vilpitön kiitos.
Näissä herkissä ja loistavissa fiiliksissä on hyvä taputella umpeen vuosi 2010 ja siirtyä viimeisiin rentotumismomentteihin ennen seuraavaa duuniputkea. Reissatkaa, haaveilkaa, nauttikaa ja arvostakaa elämää myös seuraavana vuonna - niin teemme mekin!
- Iikka
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
RailAway 3 Bulgaria -traileri julkaistu!
Hiiohoi!
Pitkän hiljaiselon jälkeen on mukava palata kulmille mukanaan kunnon tuliaiset. Syksyn pakertamisen jälkeen olemme viimein saaneet valmiiksi kolmosdemon trailerin, olkaatten hyvä:
Antakaa palautetta ja kertokaa fiiliksistänne, meillä ne ovat erinomaisen hyvät!
- Iikka
lauantai 2. lokakuuta 2010
Puolivälin yli ja loppuun asti
Zdravei!
Pahoittelut blogin hiljaisesta päivittymistahdista. Olemme tehneet 12-tuntisia työpäiviä kymmenkunta putkeen ja ylimääräistä energiaa ei juuri ole ollut edes bloginpaukuttelun vertaa (jotain tahdista kertokoon se, että tämä reissu on viiteen vuoteen ensimmäinen, jonka aikana en ole ehtinyt / jaksanut pitää matkapäiväkirjaa).
Sanotaan sen verran, että reissu on ollut hauska, rankka ja onnistunut. Lähes kaikki on mennyt hämmentävällä tavalla putkeen. Materiaalista on tullut hyvää. Fiilis on ollut korkealla. Käsittämättömiä kokemuksia on osunut kohdalle. Olemme tavanneet loistavia ihmisiä.
Tällä kertaa olemme todella olleet matkalla. Uskon, että se näkyy myös demossa.
Muuta en osaa tähän väliin sanoa. Pää on täynnä Bulgariaa ja työtä on paljon jäljellä. Lähdetään jatkamaan sitä.
Liittykää RailAwayn Youtube-kanavan tilaajiksi ja FB-faneiksi, niin pysytte kärryillä parhaiten!
- Iikka
Tähänastiset ekstraklipit yhdessä nipussa:
Higher than ever before, Mt. Vitosha, Sofia
Water on the hole!, Hostel Mostel, Sofia
Driller Dinner, Sofia
Addict in Poland, Warsaw
Meth Mold Motel, Sunny Beach
Morning Horsing, Sunny Beach
Jolly Man and Jelly Fish, Sinemorets
Guys from National Geographic, Sinemorets
tiistai 21. syyskuuta 2010
Tiistaiterveiset Sofiasta
Morientes!
Tunnustetaan heti kärkeen yksi asia: olen todella, todella väsynyt. Jostain käsittämättömästä syystä kosminen nopanheittäjä on päättänyt, että Iikka-poika lusii rapulaa 2-4 päivää. Tähän yhtälöön kun lisätään tanakasti kuorsaavat reissukaverit ja alitajuinen tunne siitä, että tehtävää on vielä paljon jäljellä, uni muuttuu tunnin mittaisiksi pätkiksi - vähän kuin armeijan ensimmäisinä öinä.
Univajetta ja pientä alkukankeutta (karvoja linssissä, kämmäilyä mikkien kanssa, väsyneenä spiikkailua - sitä tavallista starttinihkeyttä) lukuunottamatta mitään valittamista ei ole. Sofia tuntuu välittömästi tutulta ja silti samaan aikaan yllättävän eksoottiselta - pelkästään kyrillisten aakkosten käyttö lisää reissufiilistä kummasti (ja ämpyilyä kadunkulmissa).
Kiitos kaiken mainiosta sujuvuudesta kuuluu fikserillemme Tsetsulle, joka on pitänyt meistä huolta lähes liikuttavuuteen asti. En koskaan lakkaa yllättymästä siitä, kuinka käsittämättömän hienoa jengiä tämä planeetta on täynnä. Meidän piti eilen pelkästään lounastaa porukassa ja tuumailla tulevaa vuorikeikkaa, mutta joviaali bulgaariystävämme päätti heittää meidät Mt. Vitoshalle tiirailemaan Sofiaa yläilmoista. Jostain syystä päädyimme kiipeämään 2000 metrin korkeuteen t-paidat päällä ja lenkkitossut jalassa, mutta keikka oli ehdottomasti sen väärti.
Tänä aamuna aloitettiin ensimmäisellä suunnitellulla kuvauksella, joka meni kerrassaan erinomaisesti (tekniikkasähellystä lukuunottamatta). Näillä eväillä kun kolme viikkoa painetaan menemään niin hyvä tulloo!
Tiiratkaapa vuorifiiliksiä tästä klipistä, me lähdemme nauttimaan bulgarialaisen keittiön loistoantimista!
- Iikka
PS. Mainittakoon vielä sellainen juttu, että ekstraklippien perusteella ei kannata tehdä olettamuksia tulevan demon laadusta tai sisällöstä - ne ovat pelkästään matkapäiväkirjanomaisia vilautuksia niille, jotka haluavat seurata reissumme etenemistä.
Tunnustetaan heti kärkeen yksi asia: olen todella, todella väsynyt. Jostain käsittämättömästä syystä kosminen nopanheittäjä on päättänyt, että Iikka-poika lusii rapulaa 2-4 päivää. Tähän yhtälöön kun lisätään tanakasti kuorsaavat reissukaverit ja alitajuinen tunne siitä, että tehtävää on vielä paljon jäljellä, uni muuttuu tunnin mittaisiksi pätkiksi - vähän kuin armeijan ensimmäisinä öinä.
Univajetta ja pientä alkukankeutta (karvoja linssissä, kämmäilyä mikkien kanssa, väsyneenä spiikkailua - sitä tavallista starttinihkeyttä) lukuunottamatta mitään valittamista ei ole. Sofia tuntuu välittömästi tutulta ja silti samaan aikaan yllättävän eksoottiselta - pelkästään kyrillisten aakkosten käyttö lisää reissufiilistä kummasti (ja ämpyilyä kadunkulmissa).
Kiitos kaiken mainiosta sujuvuudesta kuuluu fikserillemme Tsetsulle, joka on pitänyt meistä huolta lähes liikuttavuuteen asti. En koskaan lakkaa yllättymästä siitä, kuinka käsittämättömän hienoa jengiä tämä planeetta on täynnä. Meidän piti eilen pelkästään lounastaa porukassa ja tuumailla tulevaa vuorikeikkaa, mutta joviaali bulgaariystävämme päätti heittää meidät Mt. Vitoshalle tiirailemaan Sofiaa yläilmoista. Jostain syystä päädyimme kiipeämään 2000 metrin korkeuteen t-paidat päällä ja lenkkitossut jalassa, mutta keikka oli ehdottomasti sen väärti.
Tänä aamuna aloitettiin ensimmäisellä suunnitellulla kuvauksella, joka meni kerrassaan erinomaisesti (tekniikkasähellystä lukuunottamatta). Näillä eväillä kun kolme viikkoa painetaan menemään niin hyvä tulloo!
Tiiratkaapa vuorifiiliksiä tästä klipistä, me lähdemme nauttimaan bulgarialaisen keittiön loistoantimista!
- Iikka
PS. Mainittakoon vielä sellainen juttu, että ekstraklippien perusteella ei kannata tehdä olettamuksia tulevan demon laadusta tai sisällöstä - ne ovat pelkästään matkapäiväkirjanomaisia vilautuksia niille, jotka haluavat seurata reissumme etenemistä.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Olemme perillä, videota nähtävillä!
Heippa!
Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.
Terveisiä kaikille!
Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.
PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.
Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.
Terveisiä kaikille!
Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.
PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kyllä lähtee!
Tänä aamuna se sitten jysähti vatsanpohjaan: ymmärrys, että seuraavat kolme viikkoa ollaan muiden vieraanvaraisuuden ja oman tilanteentajun varassa. Tunne ei ole helppo ja on epäilemättä yksi pääsyy siihen, miksi kaikkia reissaaminen ei innosta. Tuntuu epämukavalta heittäytyä tutun turvaverkon ulkopuolelle. Ja vaikka itsekin olen jokusen reissun tehnyt, kokemus korkeintaan pehmentää jännitystä, ei poista sitä kokonaan.
Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.
Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.
Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!
- Iikka
Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.
Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.
Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!
- Iikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)