Terve ja moro pitkästä aikaa!

Sen verran pitää hoksauttaa, että RailAway 3:n kommenttiraita by Iikka & Keijo löytyypi nykyjään Juutuubista, ei kun siitä möllöttämään laiskan sunnuntain ratoksi:

Kappas, kesäkuu!

Hojots pojots!

Tuotantoyhtiöiden päässä on edelleen varsin hissua (johtuen kenties siitä että Hissu tekee ainakin kuuden kanavan kanssa juuri paraikaa sopparia paskoista sketsisarjoista). Hollannin reissu oli äärimmäisen rentouttava ja lunki, nyt on mies täynnä virtaa. Sen verran on pakko sanoa, että kylläpä tuostakin maasta JYTKäyttäisi kehiin sellaisen jakson, että oksat pois ja puoli metsää.

Näin korvaushoitona varsinaisten uutisten puuttuessa halajan lietsoa mieliinne reissufiilistä oman Kaakkois-Aasian reissutsuurnaalin muodossa, ensimmäinen osa tässä, näin, nuin. Joka viikko ilmestyvä reissutrilleri saa myöhemmin jatkoa taustoja avaavasta Bulgaria-proggiksesta (joka toivon mukaan sisältää myös ekstrajakson täynnä ennennäkemätöntä materiaalia - katsotaan nyt, miten tässä kesän mittaan joutuu) ja jossain vaiheessa myös Hollanti-päivyristä.

Olokaahan pihalla muttei kujalla, son kesä ny!

- Iikka

Apua!

Kuten olette blogin, uutisten ja klippien harventuneesta ilmestymistahdista epäilemättä päätelleet, RA-rintamalla vallitsee tulitauko. Olemme lähettäneet demon katsastettavaksi kahdelle tuotantoyhtiölle, joista ei ole kuulunut mitään. Joku saattaa ihmetellä, miksi emme vain suoraan ala pommittaa tv-kanavia, mutta nykyajan meininki on se, että kanavat eivät vilkaisekaan demoa, jonka takana ei ole tuotantoyhtiötä. Emmekä myöskään voi jatkuvasti hiostaa tuotantoyhtiöitä, joilla on omat kiireensä ja aikataulunsa.

Tällainen jähiminen on tietenkin turhauttavaa, mutta kuuluu tv-bisneksen kiemuroihin. Kun ei ole nimeä eikä kontakteja, oman jutun saaminen eetteriin on äärimmäisen vaikeaa, vaikka plaatua löytyisi niin sisällön kuin toteutuksenkin puolesta. Pohjoinen sijainti ei juuri auta asiaa: Oulun päässä ei juuri ole tuotantoyhtiöitä, joiden ovikelloa mennä pimputtelemaan lakki kourassa. Verkostoitumisessa olen aina ollut huono, sillä itsetarkoituksellinen piireissä pyöriminen ja itsensä tyrkyttäminen ei ole koskaan tuntunut luonnolliselta.

Periksi emme voi antaa, sillä RailAway ansaitsee ehdottomasti televisiojulkaisun. Kun katsoo nykytöllöttimen kaupallisuuden tukkimaa kuvavirtaa, tulee väistämättä mieleen, että eikö olisi perusteltua antaa nuorisolle yksi ohjelma, joka ei kannusta heitä ostamaan mainostajan X tuotetta vaan lähtemään seikkailulle, suuntaamaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle oppimaan jotain, mitä ei kotona voi oppia? Ohjelma, rohkaisisi suomalaisnuoria kohtaamaan vieraat kulttuurit ja saamaan kansainvälisiä ystäviä? Ohjelma, joka auttaisi heitä hahmottamaan oman paikkansa eurooppalaisessa yhteisössä?

Siksipä pyydänkin teiltä apua, rakkaat fanit, katsojat ja tukijat. RailAway 3 Bulgaria -demoa on katsottu yhteensä tuhansia kertoja ja epäilemättä näiden katsojien joukossa on joku, jolla on sellaisia kontakteja televisiomaailman moguleihin, joita meillä ei ole. Jeesatkaa meitä - jakakaa demoa sosiaalisissa medioissa ja näyttäkää sitä ystävillenne, niin reissaajahenkisille kuin media-alalla työskentelevillekin. Levittäkää sanaa siitä, että televisioon mahtuu muutakin kuin sponsoritörkyä. Demo löytyy tämän linkin takaa. Kevyempi Youtube versio tässä.

Pahoittelen, jos kuulostan kornin eeppiseltä, mutta RailAway on minulle, Keijolle ja Matiakselle äärimmäisen tärkeä projekti. Vuosien puurtamisen jälkeen meillä on viimeinkin käsissämme teos, joka on juuri sellainen kuin sen halusimmekin olevan - ja jonka haluamme jakaa mahdollisimman monen ihmisen kanssa.

Yhteystietoja:

Sähköposti: iikkakivi@hotmail.com

Allekirjoittanut lähtee ylihuomenna juhlistamaan neljännesvuosisadan kestänyttä elämäntaivaltani Hollantiin keskelle kukkivaa kevättä ja pilvipoutaisia päiviä. Käykäähän tekin välillä tuulettumassa, jotta ette vallan näivety!

- Iikka

Millaista palautetta olemme saaneet?

Terve ja morons!

Kaksi viikkoa RailAwayn ensi-illasta on vierähtänyt ja tunnelmia voisi kuvata kuluneella sanaparilla: väsynyt mutta onnellinen. Vaikka itsekin tiesimme tehneemme enemmän asioita oikein kuin kertaakaan aikaisemmin, ovat katsojamäärät olleet meille huikea yllätys. Tällä hetkellä RailAway 3:n klippejä on katsottu Youtubessa 1700 kertaa (siis itse demon), Vimeossa napsahti tonni tohjoksi eilettäin ja Riemurasiassa ensimmäistä osaa (toista ja kolmatta ei jostain syystä suostuttu sivustolle ottamaan) yli 3200 kertaa. Facebookissa RA3:n linkkiä on jakanut 146 ihmistä, mikä on paljon. Facebookin faniryhmän määräkin on kasvanut mukavasti - kiitos teille kaikille katsojille, ensinäytökseen osallistujille, linkkien jakajille ja jeesaajille!

Katsojamäärä ei tietenkään kerro vielä ohjelman laadusta mitään (kuten Salatut elämät meille verevästi todistaa), joten oleellista on ohjelmasta saatu palaute - joka on järkiään ollut erittäin positiivista. Yleisin kehu on etenkin RailAway 2:n nähneiltä ollut "positiivinen yllätys" ja se, että viimeinkin RailAway näyttää ja tuntuu omalta ohjelmaltaan (eriäviäkin mielipiteitä toki esiintyy). Erityisen mukavaa on ollut hoksata, että suurin osa yleisöstä tuntuu ymmärtäneen, mitä ohjelmallamme halusimme sanoa.

Tässä muutama kommentti, jotka edustavat aika hyvin palautteen mediaania:

"Hyvää työtä! Tämä oli selkeästi paremmin toteutettu ja suunniteltu kuin Romanian jakso. Enpä löydä paljon lisättävää tästä jaksosta. Olette saanet selkeästi enemmän kokemusta kuvauksesta ja leikkaamisesta sitten viime jakson. Varmasti on jotain parannettavaa, mutta en nyt juuri osaa pukea sitä sanoiksi.

Keep up the good work!"

"Vau, positiivinen yllätys.

Pelkäsin wannabe-madventuresia mutta tuohan olikin hyvä pätkä. Nähty selvästi vaivaa kuvaamiseen ja leikkaamiseen. Kivaa että puhutte omalla äidinkielellä(murteella)."

"Hyvä oli! Pitkähkö pätkä, mutta ei mitään ongelmaa ollut jaksaa katsoa kokonaan, vangitsi siis katsojan mielenkiinnon. Loistavaa kuvaustyötä.. äänitys ois voinu olla vähän parempi tossa romaneihin liittyvässä haastattelussa (mies toimistossaan..) Sitä en tiedä löytyykö tällaiselle kysyntää telkkarin puolella. Mainoskanaville tuskin riittää mediaseksikkyys, mutta hyvinkin voisin kuvitella näkeväni Ylellä tällaisen asiapitoisen reppureissuohjelman. Enivei, tervemenoa tv-alalle!"

"Ei pahalla, mutta Madventures-estetiikka ynnä gestiikka on läsnä kokoajan. Tuosta alun karttazoomauksesta leikkauksiin. Koittakaa erottua hiukan enemmän MV-jätkistä, teette kuitenkin ohjelmaa eri kulttuuriympäristössä ja keskitytte enemmän itse matkustamisen kuvaamiseen, kuin ilmiöiden tutkiskeluun a la MV3. Silti, hienon pilotin(?) olette saaneet aikaan. Vielä hiukan omaleimaisuutta lisää, niin tästä tulee loistava! Tsemppiä ja onnea!"

"Keke:"Kattokaa ny näitä maisemia!", Iikka: "Eipä!".

Syvemmät plussat ja miinukset sikseen, legendaarista, erityisesti musat oli kohdillaan. Lähditte etsimään Bulgarian sydäntä ja löysitte sen, myös välititte sen meille katsojille. Ensimmäistä osaa näkemättömänä, löysitte mielestäni nyt vihdoin myös RailAwayn sielun ja sydämen, vaikka hattutemppua yritittekin siat. Haluan Bulgariaan, kiitos! :)"

"Noi näyttää sellasilt jätkilt et noita raiskattiin hanuriin 100 kertaa tuolla ja varastettiin jokainen tavara vähintään 50 kertaa"

"Huoh wnb madventures"

"Ur videos are mad positive , u know showing these places , sitting with ordinary village people eating and having fun its just beautiful , really inspiring ! Good job !"

Mitenkään kotimaista palautetta väheksymättä, kaikkein eniten sydäntä on lämmittänyt bulgarialaisten antama palaute, jossa RailAwayta on kiitelty Bulgarian näyttämistä realistisessa, kliseitä rikkovassa valossa. Erityisesti erään bulgarialaisystävämme sanat ovat paras palkinto, mitä pitkästä työrupeamastamme olemme saaneet: "Tuntuu käsittämättömältä, että kolme ulkomaalaista voi noin lyhyessä ajassa ymmärtää maastamme näin paljon".

Mutta tyytyväisyydessä möyriminen sikseen, kissa kiitoksilla elää! Koska katsojamäärien ja palautteen perusteella olemme osuneet lopultakin oikeaan, on aika lähteä viimeiseen rynnäkköön eli RailAwayn tarjoamiseen tuotantoyhtiöille. Tällä hetkellä vetämässä on tiedustelu kahdelle suomalaiselle tuotantoyhtiöille, joiden vastausta odotamme pukamat päristen ja täristen.

Miten tukijamme voivat jeesata RailAwayn läpimenoa? Hankkimalla meille mahdollisimman paljon yleisöä ja näkyvyyttä! Mitä laajempi kannatus ohjelmallamme on, sitä paremmin tuotantoyhtiöt ja kanavapomot hoksaavat, että suomalainen tv-tarjonta kaipaa muutakin kuin yliyksinkertaistettua jenkkiviihdettä ja tylsänpulskeaa ostoskeskus-realitya.

Auringonpaistetta kevääseen ja hymyä harmaaseen arkeen,

- Iikka

PS. Ai niin, tsekatkaapa tiivistetty RailAway-historiikki tästä lehtijutusta!

RailAway 3 Bulgaria netissä!

Kas niin, nyt se on sitten viimeinkin totta, RailAway 3 on täällä. Kiitokset kaikille mukana olleille, nyt ei tyhjästä takista irtoa pontta pidempään tarinointiin.

Pistäkäähän linkkiä jakoon ja kutsukaa ystäviänne katsomaan, menossa on meidän viimeinen puskumme!

Suomenkielinen versio (heikkotehoisella koneella kannattaa välttää HD:na katsomista):

http://www.vimeo.com/21551668

Enkkusubeilla varustettu kansainvälinen versio:

Osa 1: http://www.youtube.com/watch?v=lRxxJjKmurg
Osa 2: http://www.youtube.com/watch?v=DdURhKA5XFs

Osa 3: http://www.youtube.com/watch?v=2UBJy5esihs

Kiitos ja kumarrus, minä lähden nyt ansaitulle lonkanoikaisuhetkelle! Palataan asiaan!

- Iikka

Se on nyt valmis!

Hiiohoi!

Ämpyilyn, säätämisen, härväämisen ja loputtoman työstämisen jälkeen voimme hyvillä mielin todeta, että RailAway 3: Bulgaria on viimein valmis.

Ensi viikko on meille juhlaviikko, sillä silloin on luvassa peräti kaksi ensiesitystä! Fyysinen enskari pidetään 29.3.2011 kello 13-14 Oulun seudun ammattikorkeakoulun Kulttuurialan yksikössä (Kotkantie 1, Oulu) - tilaisuuteen on vapaa pääsy ja luvassa on ultimaattinen RailAway-elämys järettömän kokoiselta kankaalta. Kyseisessä tilaisuudessa on paikalla koko RA-rökörössi, joten kysymyksiä reissailusta tahi ohjelman tekemisestä sopii esittää. Tapahtuman FB-event löytyy tästä.

Koska kyseinen ajankohta on työssäkäyvälle hankala ja fanejamme löytyy pisin mualimaa, keskiviikkona 30.3.2011 pilottijaksomme läsähtää nettieetteriin! Suomenkielisillä teksteillä varustettu versio löytyy keskipäivän jälkeen Vimeo-palvelusta ja enkkusubeilla varustettu versio Youtubesta. Kyseisen tapahtuman FB-eventiin voi heittäytyä mukaan täällä.

Takana on lähes kolmen vuoden työ, tuhansia kilometrejä, tarinoita, muistoja - vaikka aina ei ole ollut huippuhauskaa, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Enkä millään tahtoisi tarinamme päättyvän tähän. Niinpä pyydänkin kaikkia blogin lukijoita jeesaamaan meitä tässä viimeisessä rynnäkössä - kutsukaa tuttujanne enskareihin, pistäkää traileria kiertoon ja kun jakso pompsahtaa nettiin, älkää kursailko sen levittämisessä!

Tästä se lähtee, viimeiset vedot - kohta ollaan perillä!

- Iikka

Ekstraa ränniin!

Hojts!

Tarjolla jälleen kooste viime aikoina julkaistuista ekstraklipeistä, mikäli joku on ne missaillut. Trip to Mt. Vitosha on perusekstraa painavampi tekele, poistettu kohtaus, jolle ei löytynyt tilaa demosta.

Proggiksen etenemisestä sen verran, että helmikuun loppuun demo ei ihan ehtinyt valmiiksi, mutta loppusuoralla ollaan tiukasti. Leikkauksessa tehdään viimeisiä hiontoja, kartta-animaatioita fiksaillaan vimpan pääle ja muutenkin jäljellä on enää lopullinen timantisointi. Pari-kolme viikkoa enää ja sitten rävähtää.

Sitä odotellessa pidämme huolen, että tuoretta tiirattavaa löytyy:

Crazy Train (On the train to Burgas)

Trip to Mt. Vitosha (Mt. Vitosha, Bulgaria)

Lost in Transportation (Dupnitsa, Bulgaria)

Jeeper Creeper (Bistritsa, Bulgaria)

Raakaleikkaus on...valllmis!

Näin se on, ihme ja kumma, mutta näin se todellakin on.

Lähes kolme kuukautta kestänyt raakaleikkausprosessi on viimein saatu valmiiksi työllä ja tuskalla. Ihmeellisen hankalaksi touhu oli heittäytyä - tiedä sitten mistä johtuu (syksystä, rimakauhusta, laiskuudesta, prokrastinaatiosta, ajoittaisesta puutumuksesta), mutta voi tätä fiilistä, kun homma alkaa pik'hiljaa päätyä pakettiin ja nähtäville.

Marssijärjestys helmikuun suhteen menee siten, että nyt hiotaan raakaleikkauksesta dimangi, plantataan graafikoiden piirtelyt söyhyn, annetaan Ottomaanin säätää äänet ja säveltää musat, mainostellaan vähän ympäriinsä ja pidetään kuun lopulla enskari. Eiks je? Minustakin tämä on varsin hyvä suunnitelma. Sen jälkeen sitten aletaan härkkiä tuotantoyhtiöitä ja sponsseja, mutta first things first ja itse pätkä valmiiksi. Noin nelisenkymmentä minuuttia demolle tuli mittaa, joten tunnin ohjelmapaikkaa lähdetään hakemaan - eikä RailAway vähempää ansaitsekaan bulkkiviihteen ja formaattipaskan täyttämässä televisioeetterissä.

Muina hyvinä uutisina mainittakoon että Iikka on alkanut lenkkeillä, Keijo on ostanut Singstariin uusia balladeja ja Matias on kuvannut poroja. Ja ai niin, trailerilla meni tonni rikki viikonloppuna - kiitos, kiitos, kiitos. Jatkakaa lähetystyötä!

Julkaistiinpa tässä yhteydessä yksi ennennäkemätön stilli itse demosta - liittymällä Facebook-faniksi näet niitä enemmältikin. Ja pysyt kartalla muutoinkin paremmin.

Ulkona ja pään sisällä paistaa taas aurinko. Mahtava meininki, ei voi muuta sanoa!

- Iikka

Ekstraklibulaa!

Hoj! Edittihuoneeseen matkalla, laukussa läppäri ja piimää vaan. Menemmä Matiaksen kanssa hommiin, Keijo myy Markka-Marketissa piimää.

Muutama ekstraklippi kootusti ja tuore, ennennäkemätön uusimpana, olkaatten gut:

Welcome to City 17 (Sofia)

Vodka Breakfast (Sunny Beach)

Captain Hindsight & Mount Doom (Yastrebets)

Good Morning Bulgaria (on trails)

iPhone Grammatics (Sofia)

Friendship Creature (Sofia)

Feeniksin vuosi

"Sillä, miltä aamulla tuntui, ei ole paskankaan väliä. Ennemmin voimakkaita tunnetilojen heilahteluita ja fiilisten ääripäitä kuin samaa harmaata jurnutusta päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen."

Ote Latvian matkapäiväkirjasta parin vuoden takaa tiivistää erinomaisesti RailAwayn vuoden 2010. Alkuvuodesta homma oli roiskahtanut totaalisesti reisille: kakkosdemon kuvaukset päättyivät karanteeniin ja ryhmän sisällä välit olivat totaalisen tulehtuneet, eskaloituen lopulta porukan hajoamiseen Terhin lähdettyä. Fiilikset olivat synkät, ohjelma umpikujassa. Tätä demoa ei voisi myydä ja uuteen ryhtyminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Erityisesti tämä harmitti siksi, että saimme hyvää palautetta ja kehuja sekä yleisöltä että ammattilaisilta - homma tuntui jääneen epäreilulla tavalla kesken.

Jossakin vaiheessa sisuuntuminen iski kehiin: perkele, tämähän ei muuten ollut vielä tässä. Sekä minä että Matias tiesimme, että viimeisintä iskua ei ollut annettu. Pystyisimme paljon parempaan ja mielessä takoi ajatus, että jos tätä nyt ei tehdä loppuun, homma jää kaihertamaan loppuiäksi. Heitimme Romania-demon nettiin ja 2000 katselukertaa myöhemmin ongimme palautteesta esille ne oleelliset ohranjyvät. Tarvittiin hyvää meininkiä, auringonpaistetta, riemukasta reilaamista, ei hajoilua ja valittamista ja väkinäistä seikkailunhakua.

Koska lähtisimme demontekoreissulle viimeistä kertaa, enää ei tarvinnut puristaa mailaa. Meillä oli kokemusta ja rohkeutta lähteä ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta. "TV-journalismia kuvataan autofocus-kameroilla" - ja paskan perseet kuvataan, me tehdään tämä homma ensimmäisinä Canonin femmadeellä. "Te tarvitsette naisjuontajan, jotta erotutte massasta" - ehkä, mutta tärkeämpää on löytää hyvä tyyppi, joka ei pelkää kameraa ja jonka kanssa on mukava reissata: tervetuloa kelkkaan, Keijo! "TV-sarjaan vaaditaan tarkka käsikirjoitus, jonka mukaan mennään" - tai sitten ei, vedetään kyllä punainen lanka muttei roikuta siinä orjallisesti.

Hoksaus tehdä asiat "mium maum mukkaa", suuntaaminen kokonaan tuntemattomaan maahan ja rohkeus painaa tilanteisiin ennennäkemättömällä draivilla tekivät Bulgarian kuvausmatkasta parhaan RailAway-keikan niin laadullisesti kuin elämyksellisesti. Vastaan tuli käsittämättömiä näkyjä, mahtavia makuja, oksettavia hajuja ja kertakaikkisen loistavia tyyppejä. Enää emme eristäytyneet hotelleihin ja sitoneet itseämme käsikirjoitukseen - olimme aidosti matkalla, eläen tilanteet sellaisina kun ne tulivat vastaan. Pasilaa lainatakseni, täytyy uskaltaa uskaltaa - siihen tiivistyy koko matkailun elämyksellisyys: oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumiseen.

Bulgarian reissu kilpailee kiivasti parhaasta reissukokemuksestani Aasian keikkojen kanssa. Kertaakaan en ole kokenut olevani noin syvällä paikallisessa kulttuurissa - ja siitähän RailAwayssa on kyse: Thaimaan rannalla makaava rastapää on paljon lähempänä turvallista kotiaan kuin vuoristokylässä bulgaarimuurarin kanssa pontikkaa ryyppäävä reilaaja.

Vaan vielä on duunia jäljellä. Demo tehdään valmiiksi ja sen jälkeen laitetaan kaikki peliin, jotta homma saadaan tv-ruuduille. Se ei onnistu ilman tukijoukkojamme: kerta kerran jälkeen sydän lämpenee, kun joku on kiinnostunut tekemisistämme, Facebook-tykkää ekstraklipistä tai jakaa traileria eteenpäin verkossa. RA3-traileri on parissa viikossa kerännyt melkein yhtä paljon katselukertoja kuin edellisen demon teaser vuodessa - se kertoo paitsi siitä, että olemme oikeilla jäljillä, myös siitä, että tukijoukkomme on tehnyt aktiivista lähetystyötä. Siitä ja kaikesta muusta suuri ja vilpitön kiitos.

Näissä herkissä ja loistavissa fiiliksissä on hyvä taputella umpeen vuosi 2010 ja siirtyä viimeisiin rentotumismomentteihin ennen seuraavaa duuniputkea. Reissatkaa, haaveilkaa, nauttikaa ja arvostakaa elämää myös seuraavana vuonna - niin teemme mekin!

- Iikka

RailAway 3 Bulgaria -traileri julkaistu!

Hiiohoi!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on mukava palata kulmille mukanaan kunnon tuliaiset. Syksyn pakertamisen jälkeen olemme viimein saaneet valmiiksi kolmosdemon trailerin, olkaatten hyvä:

Tsekkaa traileri tästä

Antakaa palautetta ja kertokaa fiiliksistänne, meillä ne ovat erinomaisen hyvät!

- Iikka

Puolivälin yli ja loppuun asti

Zdravei!

Pahoittelut blogin hiljaisesta päivittymistahdista. Olemme tehneet 12-tuntisia työpäiviä kymmenkunta putkeen ja ylimääräistä energiaa ei juuri ole ollut edes bloginpaukuttelun vertaa (jotain tahdista kertokoon se, että tämä reissu on viiteen vuoteen ensimmäinen, jonka aikana en ole ehtinyt / jaksanut pitää matkapäiväkirjaa).

Sanotaan sen verran, että reissu on ollut hauska, rankka ja onnistunut. Lähes kaikki on mennyt hämmentävällä tavalla putkeen. Materiaalista on tullut hyvää. Fiilis on ollut korkealla. Käsittämättömiä kokemuksia on osunut kohdalle. Olemme tavanneet loistavia ihmisiä.

Tällä kertaa olemme todella olleet matkalla. Uskon, että se näkyy myös demossa.

Muuta en osaa tähän väliin sanoa. Pää on täynnä Bulgariaa ja työtä on paljon jäljellä. Lähdetään jatkamaan sitä.

Liittykää RailAwayn Youtube-kanavan tilaajiksi ja FB-faneiksi, niin pysytte kärryillä parhaiten!

- Iikka

Tähänastiset ekstraklipit yhdessä nipussa:

Higher than ever before, Mt. Vitosha, Sofia

Water on the hole!, Hostel Mostel, Sofia

Driller Dinner, Sofia

Addict in Poland, Warsaw

Meth Mold Motel, Sunny Beach

Morning Horsing, Sunny Beach

Jolly Man and Jelly Fish, Sinemorets

Guys from National Geographic, Sinemorets

Tiistaiterveiset Sofiasta

Morientes!

Tunnustetaan heti kärkeen yksi asia: olen todella, todella väsynyt. Jostain käsittämättömästä syystä kosminen nopanheittäjä on päättänyt, että Iikka-poika lusii rapulaa 2-4 päivää. Tähän yhtälöön kun lisätään tanakasti kuorsaavat reissukaverit ja alitajuinen tunne siitä, että tehtävää on vielä paljon jäljellä, uni muuttuu tunnin mittaisiksi pätkiksi - vähän kuin armeijan ensimmäisinä öinä.

Univajetta ja pientä alkukankeutta (karvoja linssissä, kämmäilyä mikkien kanssa, väsyneenä spiikkailua - sitä tavallista starttinihkeyttä) lukuunottamatta mitään valittamista ei ole. Sofia tuntuu välittömästi tutulta ja silti samaan aikaan yllättävän eksoottiselta - pelkästään kyrillisten aakkosten käyttö lisää reissufiilistä kummasti (ja ämpyilyä kadunkulmissa).

Kiitos kaiken mainiosta sujuvuudesta kuuluu fikserillemme Tsetsulle, joka on pitänyt meistä huolta lähes liikuttavuuteen asti. En koskaan lakkaa yllättymästä siitä, kuinka käsittämättömän hienoa jengiä tämä planeetta on täynnä. Meidän piti eilen pelkästään lounastaa porukassa ja tuumailla tulevaa vuorikeikkaa, mutta joviaali bulgaariystävämme päätti heittää meidät Mt. Vitoshalle tiirailemaan Sofiaa yläilmoista. Jostain syystä päädyimme kiipeämään 2000 metrin korkeuteen t-paidat päällä ja lenkkitossut jalassa, mutta keikka oli ehdottomasti sen väärti.

Tänä aamuna aloitettiin ensimmäisellä suunnitellulla kuvauksella, joka meni kerrassaan erinomaisesti (tekniikkasähellystä lukuunottamatta). Näillä eväillä kun kolme viikkoa painetaan menemään niin hyvä tulloo!

Tiiratkaapa vuorifiiliksiä tästä klipistä, me lähdemme nauttimaan bulgarialaisen keittiön loistoantimista!

- Iikka

PS. Mainittakoon vielä sellainen juttu, että ekstraklippien perusteella ei kannata tehdä olettamuksia tulevan demon laadusta tai sisällöstä - ne ovat pelkästään matkapäiväkirjanomaisia vilautuksia niille, jotka haluavat seurata reissumme etenemistä.

Olemme perillä, videota nähtävillä!

Heippa!

Täällä on kaikki kivasti. Aurinko paistaa ja matka meni hyvin, vaikka Iikalla olikin darra. Kirjaimista ei oikein ota selvää, mutta yritetään opetella! Paikalliset ovat kivoja ja kaupunki mukava. Kohta lähdetään syömään ja illalla ehkä katsomaan auringonlaskua Mt. Vitoshalle.

Terveisiä kaikille!

Toivoo Iikka, Keijo ja Matias.

PS. Tsekatkaa JuuTuupista ensitunnelmat öisestä Sofiasta.

Kyllä lähtee!

Tänä aamuna se sitten jysähti vatsanpohjaan: ymmärrys, että seuraavat kolme viikkoa ollaan muiden vieraanvaraisuuden ja oman tilanteentajun varassa. Tunne ei ole helppo ja on epäilemättä yksi pääsyy siihen, miksi kaikkia reissaaminen ei innosta. Tuntuu epämukavalta heittäytyä tutun turvaverkon ulkopuolelle. Ja vaikka itsekin olen jokusen reissun tehnyt, kokemus korkeintaan pehmentää jännitystä, ei poista sitä kokonaan.

Mutta rintakehässä poreilee toinen tunne - palava seikkailunhalu ja polttava hinku kokea uutta. Mitä pidempään istuu konttorissa ja kotona kyykistyneenä koneen äärelle, sitä haaleammaksi tuo tunne käy. Liekkiä on pakko ruokkia, ja siihen matkaaminen on parasta tulusta. Itsensä työntäminen mukavuusrajojen yli antaa rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut myös kotona. Pelko kumpuaa epävarmuudesta ja tietämättömyydestä. Reissatessa epävarmuus on standardi, jonka läsnäoloon tottuu. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, mutta silti aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Ja mitä enemmän maailmaa kokee ja näkee, sitä vähemmän on syytä pelätä mitään.

Kaikki esituotannon asiat on saatu pulkkaan ja perjantaina kallisteltiin maljaa lähdön kunniaksi. Eilisen miehistö vietti avovaimojensa seurassa (vinkki: vaikka kuinka jo polttelisi lähteä, pidä huolta siitä että kotiinjäävät jäävät sinne hyvillä mielin) ja tämän aamun mitä todennäköisimmin paniikissa (allekirjoittanut ainakin, koska jostain käsittämättömästä syystä jätin pakkaamisen tälle aamulle). Neljän maissa suhautamme Helsinkiin, siitä edelleen Varsovaan ja Sofiassa olemme tunti puolenyön jälkeen. Murheita piisaa: onko kalustoa liikaa, joudummeko maksamaan ylimääräistä massia matkalaukuista, onko Varsovan vaihtoaika liian lyhyt - ehtivätkö rinkat toiseen koneeseen, ehdimmekö me toiseen koneeseen. Ja kuitenkin pohjimmaisena mielessä on vuorenvarmuus siitä, että tie pitää omistaan huolen. Aina se on niin tehnyt.

Kohta on se hetki kun mennään eikä meinata, viimeinen rysäys, kaikki irti. Astetta makiampi homma. Nyt tajunnanvirtahana kiinni ja loput roinat rinkkaan!

- Iikka

H-hetki lähestyy!

Hiiotihoi, hiiotihoi!

Alaskanhirven kokoiset pahoittelut siitä, että blogi on viettänyt hiljaiseloa viimeisen 1,5 kuukautta. Me emme ole: esituotannon syövereissä taistellut sankarikolmikko on viimein päässyt Tuomiovuoren huipulle ja heittänyt sormuksen muotoon ekstraktoituneen esituotantokimpaleen laavamereen. Fiilis on suhteellisen muikea eikä vähiten siksi, että tällä kertaa käsikirjoitukseen, kontaktien hankkimiseen ja muuhun esisäätöön on ollut aikaa harvinaislaatuisen vähän (tehokasta työaikaa kolme viikkoa). Jossain kokemus alkaa varmasti näkyä, sillä asiat ovat loksahdelleet paikoilleen hämmästyttävän helposti ja stressikin on valvottanut vain aamuneljään, ei aamukahdeksaan.

Sunnuntaina metallihirviö sujahtaa ilmatilaan Oulunsalon kentältä ja tuo meidät takaisin kolmen viikon päästä maanantaina. Aika lentojen välillä kulutetaan Bulgarian maaperällä - kiintopisteinämme on kolme toisistaan selkeästi poikkeavaa aluetta, joissa kussakin kulutetaan noin viikon mittainen aika. Jossain vaiheessa pää viistää pilviä, joskus jalka hapuilee kiinteää valkoista santaa. Tulemme näkemään ihmiselon kurjuutta, kuulemaan paikallisen mahvian toimintatavoista, kalastelemaan solisevan vuoristopuron varrella ja pomppimaan akillesjänteemme tohjoksi undergroundbileissä - ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Kolmikkomme moraali on huipputikissä ja koko esituotantoa on sävyttänyt sen hektisyydestä huolimatta optimismi, rento meininki ja hyvä fiilis. Tällä kertaa jätämme pingottamisen vähemmälle ja keskitymme hyväntuuliseen seikkailureissaamiseen. Käsikirjoituksessa on poikkeuksellisen paljon aukkoja, koska haluamme kyetä sopeutumaan nopeasti äkillisiin tilanteisiin ja hyödyntämään kaikkea näkemäämme Suomessa tapahtuvan repliikkien puhkitreenaamisen sijaan (okei, emme me sitä ole koskaan tehneet, mutta tämä onkin kärjistys).

Joten, tästä eteenpäin blogimme päivittyy merkittävästi tiheämpään. Tällä viikolla fiilistellään reissun ennakkotunnelmissa ja ensi viikosta alkaen kerrotaan tasaisin väliajoin kuulumisia matkan varrelta. Kohti joulua mentäessä hemmottelemme teitä tuoreella kuva- ja videomateriaalilla. Joulukuussa demo on valmis ja tulee myös teidän nähtävillenne tutulle lepakkokanavalle (ei, se ei ole SubTV L-koodin esittämisestä huolimatta).

Enpä osaa muuta loppukaneetiksi todeta kuin että harvoin näin hirvittävän säädön keskellä on ollut näin toiveikas ja luottavainen tunne. RailAwayn viimeinen demomatka ei voisi startata paremmissa tunnelmissa.

Nyt lähdemme Keijon kanssa kaupungille hoitamaan viimeisiä ostoksia. Listalta löytyy mm. teltta, ulkoinen kovalevy ja kolme salmiakkikossupulloa. Jos kovo menee kesken kaiken rikki, istumme porukassa alasti teltassa ja juomme kossua tuijottaen tiukasti toisiamme silmiin.

- Iikka

Viisdeen villit visuaalit

Trööt, sanoo tiedottajan torvi. Tai vaihtoehtoisesti torvi tiedottaja. Asiaan!

Ensiksi muutama sananen RailAway Romaniasta. Olemme vilautelleet sitä kohderyhmille ympär' Internetin ihmemaata, ja palautetta on sadellut komeasti - kiitos kaikille viitseliäille ja kiinnostuneille! 1500 katselukertaa kerännyt kakkosdemo keräsi kiitosta napakasta ulkoasusta ja hyvästä meiningistä, mutta myös käminää negatiivisesta tunnelatauksesta, ideaköyhyydestä ja linjattomuudesta. Kaikki kommentit on puitu tekijäporukan kesken ja olemme tiristäneet niistä irti meitä hyödyttävän sisällön.

Otamme edelleen kiitollisna vastaan tuoreet tuumaukset kakkosdemosta, jota voi edelleen tiirailla täällä.

Emme ole pelkästään märehtineet menneitä, vaan suurin osa energiasta on kanavoitu RailAway 3:n suunnitteluun. Käsikirjoitusprosessi on ideointivaiheessa - allekirjoittanut on kahlannut hyllymetreittäin Bulgariaa käsittelevää kirjallisuutta ja poiminut sieltä kiinnostavimmat täkyt. Nyt skriptiä aletaan hiljalleen jalostaa ideakimpusta ohjenuoraksi, jonka varassa hapuillen kolmosdemo leivotaan läjään. Keijo puuhailee tällä hetkellä sponsorihankintojen ja muiden säätöjen kanssa - on se vain juhlaa, kun on oikea tuottaja, joka tietää miten hommat hoidetaan.

Suurin uudistus, jonka julkistus on tämän blogitekstin liikkeellepaneva voima, liittyy Matiaksen tonttiin. Koska haluamme viedä RailAwayn uusille urille kolmosdemon myötä myös visuaalisesti, päätimme hylätä jääkaapin kokoiset kameranjytkyt ja tehdä RA Bulgarian mahdollisimman kevyellä kalustolla. Laittilaitteisto ei tarkoita juoponoksennuskuvanlaatua, sillä päätoimisena kamerana hyrrää Canonin EOS 5D Mark II. Huimalla dynamiikalla ja vaihdettavalla optiikalla pelaava järkkäri tykittää kortille full HD-kuvaa 30 freimin sekuntivauhtia. RailAway on tietojemme mukaan ensimmäinen matkailuohjelma, jota kuvataan 5D:lla, joten touhussa on kutkuttavaa pioneeriproggiksen makua.

Uusi maa, uusi juontaja, uusi tuottaja, uusi ote, uusi kuvaustyyli - siinäpä haastetta uuden tekeleen työstämiseen. Fiilis alkaa kohota koko poppoolla, eihän tässä ole enää kuin 1,5 kuukautta kuvausreissuun.

Nyt takaisin sorvin ääreen, lakaisen komeimmat lastut aikanaan myös teidän nähtävillenne!

- Iikka

Tyyntä myrskyn edellä

Hojo hojo! Emme ole kadonneet, kunhan pidimme pidemmän tuumailutauon. Sen tuloksia käyn nyt julkisesti tilittämään!

RailAway 3:n tuotanto on lähtenyt liikkeelle. Kesäkuu on kulunut ryhmittymiseen ja ideointiin ja heinäkuussa ideoidaan rutkasti lisempää sekä käsikirjoitellaan. Elokuussa hiotaan skriptimöhkäle hiilestä timantiksi ja syyskuussa ammutaan reissuun. RA3 tulee olemaan skarpein, räväkin, särmin ja vauhdikkain demo - se tehdään täysillä ja sen jälkeen demoja ei enää tehdä. Tämä on nyt tässä, all-in ja viimeinen puristus. Kolmosdemo tehdään sillä asenteella, että nyt painetaan kaikki mahdollinen irti, koska seuraavaa mahdollisuutta ei enää tule.

Tulevana kohteena toimii Bulgaria, tuo rikollisen halpojen hintojen, letkeitten rantojen, ruokkoamattoaman maaseudun ja jylhän luonnon Eldorado. Valinta oli loppujen lopuksi suhteellisen helppo: harva suomalainen tuntee Bulgariaa Sunny Beachin (hrrr) ulkopuolelta ja edullisuus yhdistettynä turismin harvakseltaan syövyttämään itäeurooppalaiseen valtioon on RailAwayn ominta tonttia.

Tiimimme muodostui viimeiseen malliinsa kesäkuun kuluessa. Heittäydyn syrjään tuottajanpallilta ja postin ottaa hoitaakseen Keijo "Pepsi" Lahtinen. Samainen mies siirtyy myös juontajaksi kameran eteen. Keken maanläheinen, hyväntuulinen letkeys tuo dynamiikkaa meikäläisen viulunkielimäisen pätemisen sekaan. Ensimmäisistä palavereista lähtien uusi porukka on tuntunut luontevalta ja meininki helvetin hyvältä - fiilikset eivät ole koskaan olleet näin korkealla!

Ja kyllä, alun perin tarkoituksenamme oli etsiä naispuolinen juontaja. Vastaus siihen, miksi sellaista ei tulevassa demossa ruudulla nähdä, on yksinkertainen: emme löytäneet ketään sopivaa. RA rakentuu voimakkaasti ruutukemian ja rennon ilmapiirin varaan ja uppo-oudon ihmisen pulttaaminen kiinni ohjelmaan tässä vaiheessa olisi palauttanut meidän Latvia-demon rämpimiseen. Jatkamme kuitenkin feministisellä linjalla ja lupaamme, että kolmosdemosta löytyy kiinnostavaa tiirattavaa myös kauniimmalle sukupuolelle.

Näin on alkanut RailAwayn toistaiseksi viimeinen matka. Teemme kaikkemme, jotta niitä tulisi vielä lisää.

- Iikka

Romanian kuvauspäiväkirja netissä!

Koska meillä ei ole vielä jaettavaksi uutta tietoa, katsotaan hetki menneisyyteen. Romania-demon kuvauspäiväkirjan ensimmäinen osa on luettavissa netissä!

Tsekkaa journaali täältä!

- Iikka

Back on track!

Kuumaa kesäpäivää, ihmiset! Hiki virtaa ja tuhka tukkii turbiinit, mutta junalla pääsee aina.

Pitkä hiljaiselo RailAwayn suunnalta on viimein nipussa. Allekirjoittaneen reissu Kaakkois-Aasiaan katkesi kuukauden nysäksi matkakumppanin sairastuttua vakavaan vatsatautiin, joka ei lähtenyt tokenemaan kuin kotimaan kamaralla. Vitutus oli hirvieläimen luokkaa (semminkin kun demo kakkosen kuvausmatka torppaantui sairastapaukseen), mutta minkäpä näille tekee. Ja kun kelit kotomaassa ovat tällaiset, niin reissuttomuuden sietää kivuttomasti.

Kakkosdemo saatiin nippuun helmikuun aikana ja ensinäytöksessä oli vajaa viisikymmentä katsojaa, mikä lämmitti mieltä. Kehuja ja kannustavaa palautetta on piisannut, joten teimme enemmän asioita oikein kuin väärin. Kahdelta ammattilaistaholta saatu kehotus jatkaa työntekoa ei juuri jätä meille vaihtoehtoja. Terhin lähdöstä ja muista vaikeuksista huolimatta RailAwayn matka ei ole vielä lähelläkään loppua.

Tällä hetkellä mielemme askartelee kahden erityyppisen haasteen parissa. Ensiksi, meidän tulisi löytää ohjelmallemme toinen juontaja - ja tasa-arvon suoraselkäisinä kannattajina olemme vahvasti sitä mieltä, että kyseisen henkilön tulee olla kauniimpaa sukupuolta. Naisille ei vieläkään ole tarjolla kunnollista matkailuohjelmaa (paitsi jos haluaa lähteä sisustusmatkalle Minnan kanssa) ja tähän koukkuun RailAway ensi tilassa tarttuu. Tällä hetkellä valintaprosessissa pyörii yksi erinomainen kandidaatti, jonka kohtalo ratkeaa lähiviikkojen sisällä. Toiseksi, olemme etsimässä tuotantoyhtiötä, joka lähtisi tekemään kanssamme RailAwayta. Muutamat verkot on heitetty veteen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tiirailemme tilannetta (silmä)munat kovina.

Ja kun nämä kaksi asiaa on saatu paremmalle tolalle, keskitymme kesän RailAway kolmosen käsikirjoittamiseen ja suunnitteluun. Matkan määränpäästä on jo pieni aavistus, mutta pidettäköön se salaisuutena vielä hetken aikaa.

Kakkosdemoa emme nettilevitykseen saa, mutta tiedustelemalla yksityisviestillä Facebookissa Iikalta, voi lupa tekeleen töllöttämiseen irrota. Kesäkuun alussa julkaistaan myös RailAway kakkosen Iikan Romania-journaali ja muutakin vänkää on luvassa, joten pysykäähän valppaina!

- Iikka