Sillä aikaa kun pojat nyhersivät tänne reissublogiin edellistä viestiä kotisohviltaan ja kehottivat jengiä lähtemään ulkomaailmaan empimisen sijaan, kiersi tämä tyttö ympäri Suomea kiskot höyryten. Että semmosia matkalle vannoutuneita ryhmänjäseniä meillä on nää pojat, oikeita reissukuninkaita! Kuunnelkaa vaan joo niiltä kuumimmat menovinkit ja matkaohjeet!
Vakavasti ottaen jokainen tyyppi tässä projektissa on kuitenkin paiskinut omalla tahollaan määrättyjä hommia ihan kunnolla. Iikka on sauhunnut menemään tehden aivan kaikkea mitä kuvitella voi, Matias on säätänyt kalustoa sormet verillä ja Julia on luultavasti silmät kierossa vääntänyt meille graffaa ja sykkiviä palloja. Mä itse olen onnistunut vain näyttämään onnistuneesti siltä, etten saa mitään aikaiseksi omilta menoiltani, joten se mitä sitten tapahtui olikin jo ihan odotettavissa...
Eli homma kärjistyi nyt siihen, että päätimme lopettaa koko tämän tuhoontuomitun Railaway-ohjelman tekemisen ja peruimme varatut lentomme ulkomaille. Emme puhu enää keskenämme, ja alamme kukin keskittyä tahoillamme omien urasuunnitelmiemme rakentamiseen.
... NOOOT! Hahahaha! Mä vaan pelleilin! Siellä jo ihmiset taputti käsiään että jes, johan noista päästiin, mutta ikävä kertoa, että se oli vaan linjallemme tuttu paska vitsi! (sääli ettei asiaankuuluvaa illistelyä ja naamanvääntelyä voi toteuttaa näin tekstimuodossa...)
Tosin vitsissäni oli myös osa totta, sillä mä tosiaan mökötin kokonaisen yhden vuorokauden. Ryhmässä, joka koostuu neljästä vahvasta persoonasta, on vaikea välttää yhteenottoja - jos ne vältetään, niin varmasti ainakin pinnan alla kuplii. Sen takia ollaan otettu ikään kuin tavaksikin myllyttää toisiamme välillä aivan kunnolla, sanoja säästelemättä. Taitaapa osa kiukusta olla tallennettuna nauhoitteillekin... (luuliko joku tosiaan, että suurin kritiikki ryhmäämme kohtaan tulis jostain sieltä ulkopuolelta? luulitte väärin!)
Asiat siis kärjistyivät kunnon kipakkaan yhteenottoon, josta ei puuttunut ärräpäitä eikä draamaa. Sääli vain, ettei noista jätkistä näytä pääsevän eroon vaikka niitä kuinka pyörittäis sanamyllyssä... Ei kulunut kauaakaan, kun raivon kuumentamat tunteet jo taas kerran viilenivät normaalitasolle - liekö juuri Ouluun sataneella ensilumella jotain tekemistä asian kanssa.
Perimmäinen syy miksi nostin tällaiseen aiheen esille on se, ettei homma ole aina yhtä seesteistä kuin miltä se ehkä päällepäin näyttäytyy. Hommat tuppaavat kärjistymään varsinkin ulkomailla, ja iloisten Facebook-reissukuvien takana voi olla hyvinkin epäonnistunut loma idiootiksi osoittautuneen toverin kanssa. Ei ole mikään uusi reissutarina, ettei esimerkiksi reilille lähtenyt paras kaveri enää kannakaan kyseistä titteliä reissun päätyttyä. Erilaiset kiinnostuksenkohteet, erilainen tapa käsitellä stressiä ja vastoinkäymisiä, sekä matkan aikana reissukumppanista paljastuvat pimeät puolet voivat olla hyvinkin tuhoisa yhdistelmä ystävyyssuhteelle.
Mutta älkääs peljästykö! Toisaalta reissu on loistava tapa myös kokeilla ihmissuhteen kestävyyttä, ja voisinkin kokemuksesta sanoa yhteisen reissun olevan niin vahva ystävyyden mittari, että jos siitä selviää, selviää lähes mistä vain. Jokaisen myllytyksen päätteeksi tämäkin reissuporukka on ottanut fyysistä kontaktia nyrkkien sijaan pitkillä halauksilla, ja hetkeä myöhemmin riidan aiheuttaneille asioille on voinut jo nauraakin.
Osalla ryhmästä on nyt 10 päivää reissun starttaamiseen, joten katsotaanpa naurattaako vielä silloin. Ja jos naurattaa, niin kenellä...
Antoisia ja onnellisesti päättyviä riitoja kaikille toivottaen, Terhi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti